Kahvia, älyä ja pitkää pinnaa

2.10.2009 12.27

Anu-Elina Lehti

Suomalaisneuvottelija Jukka Uosukainen on varovaisen toiveikas Kööpenhaminan ilmastokokouksen onnistumisesta. Sitä ennen tarvitaan kuitenkin paljon puserrusta.

”Yksi Happy Meal -ateria, kaksi kahvia ja kaksi legendaarista omenapiirakkaa, kiitos.”

Seison lauantaiaamuna espoolaisen kauppakeskuksen McDonaldsissa ympäristöministeriön ilmastoneuvottelijan Jukka Uosukaisen kanssa. Hänen puolisonsa Natalia on juuri mennyt viereiseen supermarkettiin lastaamaan kärryt täyteen vaippoja ja pilttipurkkeja, sillä seuraavana aamuna Uosukainen lentää kolmen viikon työmatkalle Bangkokiin.

Käsipuolessani roikkuu kolmevuotias poikani, joka haluaa ateriansa muovisella autolla. Tiedostan, että tilanne on vähintäänkin absurdi. Meidänhän pitäisi puhua maailman pelastamisesta.

Syy, miksi nautimme ylikansallista kahvia Espoon perukoilla, on Kööpenhaminan joulukuinen ilmastokokous ja siihen liittyvä hillitön kiire.

Uosukainen työskentelee ympäristöministeriössä kansainvälisten asioiden johtajana. Hän on pääneuvottelija Sirkka Haunian tavoin Suomen neuvotteludelegaation avainhenkilöitä.

Hillityn ja hallitun Haunian rinnalla suorapuheisessa ja hapsottavatukkaisessa Uosukaisessa on jotain perin virkeää.

Kuuden lapsen isä on selvästi käynyt mäkkärissä ennenkin. Uosukainen valitsee pöydän ikkunan läheltä. Edessä avautuu kulahtanut parkkipaikka.

”Kuten Terho Pursiainenkin kirjoitti, ihmiset yleensä maksimoivat oman perheensä mukavuuden ja talouden. Mutta onneksi nämä samat ihmiset voivat silti tehdä päätöksiä, jotka satuttavat tätä egoistista hyvää. Yhteisillä normeilla ja säädöksillä asioihin voidaan puuttua”, Uosukainen puolustautuu viitaten vasemmistoradikaaliin teologiin.

Joulukuun 7.-18. päivä Kööpenhaminassa järjestettävästä ilmastokokouksesta on vouhkattu kuin Jeesuksen uudesta tulemisesta.

Kioton jälkeisen ilmastosopimuksen suurimmat väännöt käydään kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteista, ilmastosopimuksen hinnasta, metsien häviämisen estämisestä ja siitä, miten maiden hiilinielut lasketaan.

Lisäksi neuvotellaan eri maiden sopeutumismenetelmistä sekä teknologian patenteista ja niihin liittyvistä tekijänoikeuskysymyksistä.

Omenapiirakkaansa natustava Uosukainen ei edes odota, että asioihin vihkiytymätön voisi käsittää ilmastoneuvottelujen monimutkaista proseduuria.

”Ihmiset, jotka ensimmäisen kerran tulevat ilmastoneuvotteluihin, eivät ymmärrä mistään mitään. Siellä toimii koko ajan noin 30 neuvottelua päällekkäin ja rinnakkain. Sen käsittäminen, mikä on tärkeää ja missä mennään, on todella hankalaa.”

Nyt, 15-vuotisen kokemuksen jälkeen Uosukainen uskaltaa väittää olevansa yksi ympäristöministeriön kokeneimmista kansainvälisistä neuvottelijoista.

”Hyvä neuvottelija on rehellinen itselleen ja muille. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö mailla ja kansoilla olisi omia motiiveita. Pettää ei voi, mutta kaikkea ei tarvitse sanoa.”

Uosukaisen mukaan neuvottelut ovat usein puhdasta psykologiaa. Hyvän neuvottelijan on saavutettava 200 kansakunnan luottamus. Puheenjohtajan asemassa on pystyttävä tasapuolisuuteen johtopäätöksissä ja puheenvuoroissa.

Ilmastoneuvottelijalla pitää olla arvovaltaa, eikä nopea älykään ole pahitteeksi. Asioita ei ole aikaa vatvoa pitkään.

Uosukainen sanoo olleensa etenkin nuorempana aikamoinen hothead, kuumakalle.

”Jos asiat eivät mene niin kuin pitäisi, äkkipikaisena ihmisenä sitä helposti ärhentelee. Ja kun ei voi ärhennellä neuvotteluosapuolille, ärhentelee avustavalle henkilökunnalle, eli sihteeristölle.”

Tärkeintä neuvotteluissa on olla provosoitumatta. Kaikilla neuvottelijoilla on omat maneerinsa, ja kun ne oppii tuntemaan, on viestin perille saaminen helpompaa. On myös ymmärrettävä, että virallinen neuvottelu on vain peilin toinen puoli. Myös käytävillä tapahtuvilla epävirallisilla keskusteluilla on iso vaikutus lopulliseen sopimukseen.

Burberryn paitaan pukeutunut Uosukainen huomaa poikani hermostuneen kiehnäämisen ja alkaa koota tämän kanssa muoviautoa. Tarrat löytävät paikkansa punaisen urheiluauton kyljessä. Jos pärjää kolmivuotiaan kanssa, pärjää varmasti isommillakin areenoilla.

Ilmastoneuvotteluissakin kulttuurit tuppaavat törmäämään toisiinsa. Suomalaiset ovat neuvottelijoina suoria. Asiat sanotaan ja perustellaan lyhyesti.

Toiset maat ovat kaunopuheisia ja tuhlaavat aikaa enemmän periaatekeskusteluun kuin itse asiaan.

Monet kehitysmaat tunnetaan basaarimentaliteetistaan. Niiden vaatimukset ovat aluksi täysin ylimitoitettuja. Vasta tinkimisen jälkeen päästään realistisiin lukuihin.

Oma tapauksensa on Venäjä, joka piilottelee kantaansa viimeiseen asti. Kun kanta loppukokouksessa viimein kerrotaan, siitä ei oikein haluta enää joustaa.

”Sellaiset delegaatiot ovat vahvoja, jotka ovat tehneet kotiläksyt hyvin. He ovat lukeneet paperinsa, muodostaneet mielipiteensä ja kehittäneet hyvät argumentit. Esimerkiksi Etelä-Afrikalla ja Brasilialla on aivan loistavat delegaatiot. Samoin Intian verbaalinen lahjakkuus on vertaansa vailla.”

Uosukaisen mielestä EU:n ongelma neuvotteluissa on, että se on valtioliitto eikä liittovaltio. EU vaihtaa neuvottelijaa puolen vuoden välein, jolloin niin kasvot kuin neuvottelukärjetkin vaihtuvat.

”Ne, jotka pystyvät olemaan pitkään neuvotteluissa, pystyvät rakentamaan henkilökohtaisia suhteita. Tässä esimerkiksi Yhdysvalloilla on etu EU:hun verrattuna.”

Yhdysvalloilla ja muilla anglosaksisilla mailla on toinenkin etu – kieli. Siitä huolimatta, että neuvotteluissa käytetään englannin lisäksi virallisina kielinä myös ranskaa, espanjaa, kiinaa, arabiaa ja venäjää.

”Jos mailla ei ole englannin kielen neuvottelutaitoa, niin kyllä ne tippuvat loppurutistuksessa pois. Isoissa saleissa nämä maat vielä pystyvät esiintymään ja esittämään maidensa kannat, mutta kun mennään todellisiin neuvotteluihin, ne jäävät auttamatta jalkoihin.”

Espoossa lähes koko elämänsä asunut diplomi-insinööri kiinnostui ympäristöasioista partioharrastuksen kautta. Viimeisen niitin arkkuun löi Koijärvi-liike.

24-vuotias Jukka Uosukainen lähti silloisen tyttöystävänsä kanssa Forssaan rakentamaan patoja. Ikimuistoisimpana aamuna hän sitoi morsiamensa kettingillä kaivinkoneen kauhaan ja heitti avaimen metsään.

Uosukainen itse ei ehtinyt nähdä aktivistien ja poliisien yhteydenottoa, sillä hän oli jo lähtenyt reportterin matkassa Helsinkiin kesätyöpaikalleen.

Koijärven jälkeen Uosukainen otti teknillisessä korkeakoulussa kaikki ympäristönsuojelutekniikan kurssit. Diplomityö syntyi jäteveden käsittelystä.

Kun vihreä liike hajosi kahtia kansalaisaktivismiin ja perinteiseen politiikkaan, Uosukainen valitsi jälkimmäisen, Espoon kunnallispolitiikan.

Ensimmäinen työpaikka löytyi Espoon ympäristötoimesta. Kansainväliset tehtävät alkoivat kiinnostaa ja pian Uosukainen löysi itsensä Sambiasta. Aika Afrikassa muutti totaalisesti Uosukaisen maailmankuvan.

”Aikahorisontti Afrikassa on hirveän lyhyt. Siellä ei voi ajatella seuraavaa sukupolvea, hyvä jos vuotta tai kuukautta. Ihmisiä kuolee oikealta ja vasemmalta, ja koko näkemys elämästä on aivan toinen. Asiat ja päätökset on tehtävä heti, sillä huomenna voi olla jo kuollut.”

Kansainvälisiä ilmastoneuvotteluita seuraavat median lisäksi myös useat kansalaisjärjestöt. Niihin Uosukainen suhtautuu silminnähden ristiriitaisesti.

Kun ensimmäisen kerran olin kuuntelemassa Uosukaista eräässä aamiaistilaisuudessa, hän pyöritteli päätään ja hymähteli ironisesti Maailman luonnonsäätiö WWF:n ilmastovaatimuksille.

Nyt Uosukainen pyörittää pahvikuppinsa pohjalla olevia kahvinjämiä ja asettelee sanojansa harkittuun muotoon.

”Kansalaisjärjestöt ovat arvokkaita. Ne antavat meille hiljaiset signaalit, jos yhteiskunnassa joku menee pieleen. Myös tiedonantajina ne ovat tärkeitä.”

Sitten seuraa iso mutta. Uosukaisen mielestä kansalaisjärjestöt eivät ole demokraattisia, vaan niissä pärjäävät kovaäänisimmät. Hänen mielestään kansalaisjärjestöjen tapa tukea Euroopan unionin sijasta kehitysmaita ei edistä neuvotteluita.

”Vaatimuksia on helppo esittää, sillä kansalaisjärjestöt eivät ole vastuussa kipeiden ratkaisujen tekemisestä. Niiden, jotka esimerkiksi Suomessa johtavat vaikeisiin keskusteluihin teollisuuden kanssa. Emme voi luvata jotakin, mitä Suomen kansa ei hyväksy. Myös kehitysmailla pitää olla vastuuta.”

Uosukaisen sanoo, ettei muista lukeneensa kansalaisjärjestöiltä kuin muutaman Euroopan unionia tukevan lausunnon, vaikka ilmastoneuvottelut ovat EU:n käynnistämä prosessi. Vain EU on kirjannut päästövähennystavoitteet lakiin.

”Saamme kuulla kansalaisjärjestöiltä jatkuvasti, että tekomme ovat täysin riittämättömiä, vaikka neuvottelemme hartiavoimin ja hiki päässä.”

Kööpenhaminan ilmastokokoukseen on enää aikaa runsaat kaksi kuukautta. Minkälainen sopimus siellä saadaan aikaiseksi? Uosukainen on yllättävän toiveikas.

”Minulla on odotuksia, että teollisuusmaiden yhteinen päästöraja nousee vielä merkittävästi.”

Tällä hetkellä teollisuusmaiden tarjoukset päästövähennyksistä kieppuvat noin 15 prosentissa vuoteen 2020 mennessä. Uosukainen pitää 15 prosentin päästövähennyksiä riittämättöminä.

Yksi neuvottelujen tärkeimmistä väännöistä käydään metsistä. Suomelle metsät ovat koko ilmastoneuvottelujen tärkein kysymys.

Kioton ilmastosopimus ei juurikaan ottanut huomioon trooppisten metsien hakkuista aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä, vaikka niiden osuus on suurempi kuin koko maailman liikenteen.

Tropiikin valtioista koostuva ryhmittymä teki jo Balin kokouksessa viime joulukuussa esityksen (REDD), joka olisi sisällyttänyt metsäkadon ja metsien heikkenemisen ilmastosopimukseen. Mitä enemmän maa istuttaisi uutta metsää, sitä pienempi päästövähennysvelvoite maalle tulisi.

Suomalainen metsäteollisuus on korostanut oikeudenmukaista laskentatapaa. Esimerkiksi REDD-esitys suosisi maita, joissa metsiä on hakattu voimakkaasti. Nämä maat saisivat paljon hyötyä hakattujen metsien kunnostamisesta, toisin kuin valtiot, joissa jo on metsää.

Pahimmassa tapauksessa Suomen metsät voidaan joidenkin laskukaavojen mukaan laskea päästöiksi. Tämä taas tarkoittaisi tiukempia päästövähennysvelvoitteita Suomelle.

Uosukaisen mukaan metsäkysymys on vasta alkua. Metsien lisäksi nyt halutaan laskea myös maailman maatalouden kyky sitoa hiiltä.

”Jos maatalouden hiilivarannot pystyttäisiin saamaan ilmastosopimukseen mukaan, se olisi tosi iso juttu. Toisaalta maatalouden ongelmana ovat muun muassa epäselvä maanomistajuus ja sovittujen hiilinielujen pysyvyys.”

Uosukainen on Balin ilmastokokouksesta asti ollut teknologiansiirtoa, eli ilmastoteknologian vientiä kehitysmaihin, käsittelevän työryhmän puheenjohtaja.

Hänen mukaansa pahin este teknologiansiirrolle on kehitysmaiden yhteiskunnalliset olot. Kun valtion rakenteet ja hallinto eivät ole kunnossa, ei ilmastoteknologiaakaan voida viedä maihin ongelmitta.

Uosukaisen mielestä kehitysmaiden hallinnollisten valmiuksien tukemiseen tulee sijoittaa julkista rahaa, jotta kaupalliset olosuhteet kehittyvät.

Vasta sen jälkeen uuden teknologian markkinat toimivat kehitysmaissa ilman erityisiä tukitoimia.

Kehitysmaat puolestaan katsovat tarvitsevansa suurta koulutus- ja valistuspakettia sekä toimielintä, joka tarjoaa teknologian maille valmiina kokonaisuutena. Hallinnon parantamista ne pitävät epäoleellisena asiana.

Uosukaisen mukaan toinen ongelma teknologiansiirtoa koskevissa neuvotteluissa on, että kehitysmaat tuovat pöytään myös maailmankauppajärjestö WTO:n kanssa käymät kiistansa.

Ilmastoasioiden lisäksi joudutaan ratkomaan monimutkaisia patentti- ja tekijänoikeuskysymyksiä.

Vaikka ilmastoneuvottelijan työ kuulostaa kovan luokan shakkipeliltä, Uosukaista ei huimaa. Hotheadin on pidettävä pokkansa vaikeissakin tilanteissa, sillä kysymys on sopimuksesta, joka muuttaa maailman.

Jukka Uosukainen, 54.

• Ympäristöministeriön kansainvälisten asiain johtaja. Osallistunut ilmastoneuvotteluihin vuodesta 1997.
• Balin neuvotteluissa viime joulukuussa veti sekä sopeutumisrahastoa koskevia neuvotteluita että teknologiansiirron asiantuntijaryhmää.
• Asuu perheineen Espoon Kivenlahdessa. Viisi lasta kahdesta aikaisemmasta avioliitosta, yksivuotias tytär nykyisen kumppanin Natalian kanssa.
• Opiskellut Teknillisessä korkeakoulussa kemiaa. Ensimmäinen työpaikka Espoon ympäristökeskuksen tarkastajana.
• Kiinnostui ympäristöasioista partion ja purjehdusharrastuksen kautta.

Tweet