Iiro Törmä ja Sammeli Heikkinen

Kannattaako ruokaa tuottaa Suomessa?

22.11.2016 15.35

Lasse Leipola

Tieteen ja teknologian vihreiden puheenjohtaja Teemu Meronen haluaa lopettaa suomalaisen ruuan suosimisen. Kananmunantuottaja Mikko Välttilä uskoo puolestaan, että suomalaisen ruuantuotannon tulevaisuus on erikoistumisessa.

Teemu Meronen: Suomessakin pitää tuottaa ruokaa, mutta sitä pitäisi tehdä markkinaehtoisemmin ja ohjata tuet kestävään tuotantoon ja tutkimukseen. Maiden kannattaa keskittyä sellaiseen toimintaan, joissa ne ovat hyviä. Meillä on lyhyt kasvukausi. Kehittyvissä maissa on suhteellinen etu ruuantuotantoon, mutta nyt EU:n maataloustuet estävät niiden ruuantuotantoa ja vientiä. Se on kohtuutonta.

Mikko Välttilä: Ruantuotannon tukeminen on huono asia. Se vääristää sekä ruuan tuotannon että ruuan myyntiä. Se myös antaa epäreilun kilpailuedun kehittyneille maille. Jos tukeminen kaikkialla maailmassa loppuisi, tuotanto olisi markkinaehtoista. Tällaista muutosta ei kuitenkaan ole näköpiirissä, joten ehkä kannattaa keskittyä nykyisten olosuhteiden parempaan hyödyntämiseen?

Meronen: Tukipolitiikasta kannattaa puhua, vaikka koko maailma ei tuista luopuisikaan. Me voimme vaikuttaa EU:n maataloustukiin ja niihin tukiin, joita Suomessa maksetaan tukien päälle. Tukia vähentämällä ja kohdistamalla ruuantuotanto ohjautuisi taloudellisesti ja ekologisesti parempaan suuntaan. Esimerkiksi lihatuotteet ovat halpoja siihen nähden, millainen määrä energiaa lihan tuottaminen vaatii. Se on pitkälti tukien ansiota.

Välttilä: Uskon, että suomalaisella ruualla olisi tulevaisuus maailmassa, jossa tuotantoa ei ohjattaisi tuilla. Tuotanto muuttuisi osin aavistuksen vihreämpään suuntaan ja osin juuri päinvastoin vielä laajamittaisempaan ja tehokkaampaan suuntaan. Tuet on tarkoitettu pitämään hinnat alhaalla ja vakaina. Se toimii, mutta ei niin kuin on ajatus. Tuet ovat julkinen tulonsiirto. S-ryhmä onkin Suomen suurin maataloustuen saaja. Se painaa markkinahinnat ostovoimallaan niin alas, että tuottajalle ei jää käteen mitään. Silti Suomessa on Euroopan kalleimmat vähittäishinnat. Yhtälö ei selity millään muulla kuin sillä, että kauppa ottaa liikaa välistä.

Meronen: Kauppojen keskittyminen on tärkeä pointti!

Välttilä: Toinen huoli on ruuantuotannon avoimuus tai avoimuuden puute.

Meronen: Avoimuuden tärkeydestä olen samaa mieltä. Sitä pitää parantaa. Eläintiloihin liittyvien paljastusten kautta on käynyt ilmi, että valvonta ei pelaa Suomessakaan kovin hyvin.

Välttilä: Itse asiassa valvonta Suomessa pelaa niin hyvin, ettei sitä EU-tasolla uskota. Täältä ei löydy virheitä. Toki aina löytyy niitä, jotka huijaavat tai joiden jaksaminen järkkyy. Mutta juuri paljastukset ja se, että ne ovat suuria uutisia, kertovat siitä, että suomalaiset ansaitusti luottavat ruuan turvallisuuteen ja vastuullisuuteen.

Meronen: Olin kerran seminaarissa, jossa käsiteltiin viljantuottajien halukkuutta parantaa jäljitettävyyttä. Yllätyin, kuinka nihkeitä osallistujat olivat avoimuuden parantamisen suhteen. He näkivät, että jos tuottajia arvioidaan, joku tuottaja voittaa ja toinen häviää. Ihmettelin tätä vastarintaa, sillä laatua ei voi parantaa, jos ei saa erotella edes sitä, kuka on toiminut poikkeuksellisen hyvin. Lopputuloksena kaikki tuottavat samaa bulkkia ja lisäarvo jää syntymättä.

Välttilä: Suomalainen maajussi ei keskiarvoisesti ymmärrä laadun ja brändäyksen merkitystä kovinkaan hyvin. Ne ovat kaikki kaikessa, mutta niitä ei saavuteta valvontaa lisäämällä. Kotimaisen ruuan imagoetua käytetään surkeasti hyväksi. Fakta on, että täällä käytetään kasvinsuojeluaineita, antibiootteja ja muuta kemiaa huomattavasti vähemmän per tuotettu kilo kuin EU:ssa keskimäärin. Suomessa on tosin paljon tehtävää ruuantuotantomme kehittämiseksi. Se on jämähtänyt kepulaiseen suuruuden ihannointiin. Soisin näkeväni Suomen erikoistumassa ja tekemässä brändättyjä tuotteita vientiin ja vaikka sitten ostamassa bulkkia ulkomailta. Mutta bulkin tuottaminen ei ole meillä järkevää.

Meronen: Esimerkiksi nyhtökaura ja Härkis ovat hienoja juttuja. Pohjoisen sijainnin takia minäkään en tuottaisi täällä bulkkia tai talvella tomaattia.

Välttilä: Myös esimerkiksi kaksi vientituotettamme, mallasohra ja kumina, ovat upeita. Molemmat saavat täällä aromeja ja laadun, joita on vaikea jäljitellä. Ja kauppa käy. Myös kotieläintuotantomme voisi olla kuumaa vientikamaa. Täällä oikeasti osataan ja välitetään.

Meronen: Mehän olemmekin aika samaa mieltä: tukipolitiikka on kestämätöntä, ja kannattaa keskittyä laadukkaaseen tuotantoon ja ekologisuuteen.

maatalous  ruokatuotanto  ruoka 

Tweet