Hippi soseuttaa

26.7.2011

Rosa Meriläinen

Marjutta ja Petteri Hippi olivat stressaantuneita. Mitä iloa on kesälomasta, jos samaan aikaan on siirryttävä vauvan täysimetyksestä kiinteiden syöttämiseen?

Aluksi Marjutta oli ollut projektista innoissaan. Hänellä oli perustellut ja vankat mielipiteet siitä, miten ja mitä soseita vauvalle tulee syöttää. Heidän esikoisensa Patin kanssa homma oli toiminutkin kuin hipin käsikirjasta: bataatilla oli aloitettu ja kaikki soseet tehtiin itse.

Marjutta oli ylpeänä levittänyt eteenpäin niksiä laittaa sose jääpalarasioihin, sillä suurin piirtein yhden jääpalallisen verran ruokaa vauva aluksi syö. Mutta pieni Paju, hän ei syönyt edes sitä.

Mitä tahansa sosetta hänen suuhunsa yritettiin työntää ja minkä leikin varjolla tahansa, vauvan ensimmäinen ja ainoaksi jäävä reaktio kielelle tulleeseen ainekseen oli raivoisa kauhunsekainen rääkynä. Jos hän olisi osannut puhua, huuto olisi kuulunut: "Mitä vittua!"

Lopuksi Marjutta taipui jopa koittamaan perunan syöttämistä, vaikka se oli tärkkelyspitoinen ruoka-aine, jota harrastettiin koulukeittiöissä ja suositeltiin neuvoloissa. Mikä tahansa virallisen tiedon alainen asia kun oli Marjutan maailmankuvasta käsin ehdottomasti epäilyttävintä.

Mutta ei, ei edes perunasose kelvannut vauvalle. Petterin selostettua puhelimitse äidilleen koko viikon koettelemukset pakkasi isoäiti ja kansanedustaja Kaarina Hippi luonaan lomailleen pojantyttären Patin taksiin, ajoi Stockmannin kautta poikansa luokse ja otti tilanteen haltuunsa.

Hän ajoi kärsivät vanhemmat pihalle leikkimään, asetti vauvan sohvatyynyjen päälle ja kaivoi laukkunsa kätköistä salaisen aseen. Paju-vauvan kuullessa ensimmäisen kerran tuon myöhemmin niin tutuksi käyvän pienen nirskahtavan äänen levisi hänen kasvoilleen auvoisa hymy.

Luottavaisin silmin, jopa kiitollisena, avasi tuo pieni ihmisenalku suunsa Kaarinan pikkusormelle, joka oli kastettu mustien lasten verestä tehdylle Nestlen omenasoseelle.

Kaarinan syötettyä puolikkaan purkin sosetta hän kertoi vauvalle hellästi tämän riittävän tällä kertaa ja vei sanaakaan sanomatta, mutta ilmeisen voitonriemuisena ja itsetyytyväisenä todisteena olevan loppupurkin miniänsä käteen.

Marjutta tuijotti purkkia tyrmistyneenä. Aivan. Se oli makeaa. Se ei ollut luomua. Se oli teollista. Ja se oli Nestlen, jota jo Kaarinan nuoruudessa oli osattu boikotoida sen ikiaikaisten ja anteeksiantamattomien syntien tähden.

Kun vielä kahden viikon päästä oli tullut ilmeiseksi, ettei Pajulla ollut aikomustakaan niellä murustakaan Marjutan ja Petterin itse vaivalla soseuttamia luomuvihanneksista tehtyjä jääpala-annoksia, alkoivat Pajun rakastamat nirskahdukset hallita talon äänimaisemaa.

"Uu-huu-huu", itki Marjutta: "Mun vauva on demari! Se syö periaatteesta teollista mautonta massapaskaa". "Demarit kannattaa sentään reilua kauppaa ja nyt on muutenkin tärkeää tukea demareita", lohdutti Petteri vaimoaan. "Emaii", sanoi Paju ensimmäisen sanansa.

Kirjoittaja on entinen vihreä kansanedustaja. Tarina jatkuu ensi tiistaina.

Tweet