Hippi edustaa

19.7.2011

Rosa Meriläinen

Kansanedustaja Kaarina Hipillä oli ristiriitaiset tunnelmat. Toisaalta harmitti, että pojantyttären Patin väärin ajoitettujen päiväunien takia jäi väliin Porin kaupungin vastaanotto ja sen tarjoamat mahdollisuudet tulla kuvatuksi naisten- ja iltapäivälehtiin.

Toisaalta Patti oli pelastanut hänet kansalaisilta.

Niin, Kaarina Hippi oli väsynyt keskustelemaan ihmisten kanssa. Hän oli kesän tullessa yhtäkkisesti väsähtänyt muodostamaan mielipiteitä esimerkiksi mopoautoista tai velkakriisistä. Mutta mikä pahinta, hän huomasi väsyneensä väittelemään.

Vielä nuorena hän oli nauttinut keskustelukumppanin kyykyttämisestä ylivertaisin argumentein ja asiantuntevin taustatiedoin. Nykyään hän yhä useammin huomasi vain toistavansa itseään ja mikä pahinta: maailma tuntui toistavan itseään.

Sanalla sanoen, Kaarina oli leipääntynyt.

Kaksikymmentä vuotta sitten Kaarina Hippi oli ollut tyypillinen vihreä kansanedustaja: hän oli uskonut parhaan argumentin periaatteeseen. Se tarkoittaa sitä, että luulee olevansa aina oikeassa ja kun vain jaksaa asian juurta jaksaen selittää, muut kyllä lopuksi hylkäävät omat mielipiteensä ja riemusta kiljuen kääntyvät vihreälle kannalle.

Sittemmin Kaarina oli havainnut, ettei ainuttakaan poliittista vääntöä tässä maassa ollut voitettu argumentoimalla. Siispä hän ei juurikaan jaksanut sitä edes yrittää.

Tällaiseen tilanteeseen ihmisellä, erityisesti kansanedustajaihmisellä, on hyvä olla noin viisivuotias pojantytär. Patti ei nimittäin ollut tottunut odottamaan vuoroaan, vaan nyki isoäitiään jatkuvasti hihasta ja vaati tämän huomiota kokonaan itselleen.

Niinpä Kaarina saattoi sekä samalla jättää vastaamatta kansalaiselle että antaa itsestään rakastavan isoäidin vaikutelman.

Kun siis kansalainen tuli ja vaati kuulla, miten hallitus aikoo korvata hänelle sen, että oli tullut ostaneeksi hometalon esikaupungista, Kaarina saattoi vain sanoa, että ”anteeksi, nyt kyllä täytyy viedä lapsi päiväunille".

Lopputuloksena Patti tosiaan nukkui, mutta mitä siitä. Kaarina oli selviytynyt Suomi Areenan kujanjuoksusta. Kokemuksesta, josta kaikki poliitikot eivät selviä aivan vähin vaurioin.

Alkuareenasta Kaarina oli joutunut pelastamaan yhdenkin nuoren kansanedustajan humalatilaltaan kourimasta otollisia, mutta aivan liian lörppäkielisiä taviksia.

Henkilö oli ollut toisesta puolueesta, mutta Kaarinan isoäidin vaistot olivat heränneet ja samalla hän oli muistanut suomalaisen poliitikon perussäännön: minä rapsutan sinun selkääsi, sitten sinä rapsutat minun selkääni.

Niinpä kun pikku Patti heräsi päiväuniltaan vastaanoton jo päätyttyä, Kaarina kumartui tämän suloisen olennon puoleen: ”Mites on kultaseni, mentäiskö syömään pullat?”.

Ja niin kävi, että juuri silloin Apu-lehti tuli paikalle , otti kuvan rakastavasta isoäidistä lapsineen ja Kaarina pääsi kertomaan, miten arvokasta on tämä aktiivinen kansalaiskeskustelu, jota Suomi Areenassa käydään. Jazzikin kiinnosti, kertoi kuvateksti.

Kirjoittaja on entinen vihreä kansanedustaja. Tarina jatkuu ensi tiistaina.

Tweet