Hipin lemmikit

5.7.2011

Rosa Meriläinen

Marjutta makasi piikkimatolla ja itki: ”Uu-huu-huu”. Mitä oli tapahtunut? Kansanedustaja Kaarina Hippi katsahti miniäänsä, mutta ei pitänyt lohdutustoimissa sanottavaa kiirettä.

Hän asetteli kesän kunniaksi kutreilleen virittämäänsä pirtanauhaa paremmin ja kysyi vasta peilikuvaltaan: ”No, mitäs nyt on tapahtunut?”.

Viisivuotias pikku Patti vilkaisi piirongin takaa tilannetta ja pinkaisi pihalle. Vaikutti siltä, että juuri nyt kukaan ei vahtisi häntä, joten oli täydellinen mahdollisuus livahtaa naapurin puolelle puskaan harjoittelemaan seisapissaa.

Tyttökin nimittäin voi pissata seisaaltaan, jos laittaa kumpparit jalkaan, seisoo pienessä mäessä, asettaa kädet pönkäksi alaselälle ja hienoisessa takakenossa vain antaa mennä losottaa.

Patin harjoitellessa oli Marjutta saanut kerrottua Kaarinalle mistä kenkä puristi. Patti oli nimittäin puolen kesää jo vinkunut lemmikkiä. Lopulta hänelle oli hankittu kastemadot tai pikemminkin tunkiolierot ihan kotikompostista kaivamalla.

Ne oli laitettu pakasterasiaan mukanaan vähän ruohoa ja lehtiä. Kanteen oli hakattu puukolla ilmareikiä. Patti oli jaksanut kolmena päivänä peräkkäin antaa madoille tuoreita lehtiä ja vähän multaa sekaan möyrittäväksi.

Hän oli jaksanut kokonaista kaksi kertaa leikkiä matojen kanssa eli nostanut lieron kämmenelleen kiemurtamaan ja kihertänyt, että voi kun se on innokas ja söpö. Patti oli kertonut kaikille uusista lemmikeistään ja tykännyt silitellä niitä – sen kaksi kertaa.

Sen jälkeen madot olivat unohtuneet. Petteri-isä oli vaivihkaa vaihtanut jo kolme kertaa lierot uusiin eläviin kertomatta muulle perheelle mitään. Mutta nyt Petteri oli ollut työmatkalla Orivedellä kolme päivää ja järkyttyneet Marjutta ja Patti olivat löytäneet pakasterasiasta kuolleet madot.

Patti oli tirvaissut äitiään nyrkillä nokkaan. Marjutta rypi itsesyytöksissä. Hänellä oli ollut alun perinkin huono omatunto viattomien luontokappaleiden sulkemisesta purkkiin. Nyt hän oli mitä ilmeisimmin vastuussa niiden kuolemasta. ”Uu-huu-huu”, itki Marjutta lohduttomana saatuaan selostuksen päätökseen.

”Höpsis”, kuittasi Kaarina Marjutan murheen ja kertoi verrokkitarinan kaverinsa tyttärestä, joka oli opiskellessaan pieneläintenhoitajaksi suorittanut työharjoittelun eläinlääkäriasemalla, johon 8-vuotias tyttö vanhempiensa kanssa oli tuonut hoidettavaksi flunssasta kärsivän hamsterin.

Hoitaja oli tarttunut hamsteriin, joka jyrsijämäisesti oli iskenyt hampaansa hoitajan käteen.

Hoitaja oli lajityypillisesti vetänyt käden nopeasti pois. Hamsteri oli lentänyt käden mukana, irronnut toki jossain vaiheessa, sinkoutunut päin seinää ja valunut sitä pitkin kuolleena alas.

Tyttö oli purskahtanut hysteeriseen itkuun ja vanhempien suut olivat levinneet leveään hymyyn. Isä oli todennut, että tämä ei varmasti maksanut mitään.

Hohotellen Kaarina siirtyi keittiöön kirjoittamaan läppärillään kesäkannanoton, jossa paheksui kesäkissoja ja muita vähäaikaislemmikkejä.

Kirjoittaja on entinen vihreä kansanedustaja. Tarina jatkuu ensi tiistaina.

Tweet