Hippi veneilee

28.6.2011

Rosa Meriläinen

Petteri Hippi oli onnellinen mies. Hän oli saanut lainaan koko juhannukseksi ystävän purjeveneen. Tuntui, että koko maailma oli omissa käsissä. Vapaus on sitä, että saa mennä minne tuuli kuljettaa, tuumi Petteri.

”Kamala meteli noista moottoriveneistä lähtee”, marisi Marjutta vauvaa imettäessään. Patti katseli veneen perään kiinnitettyä lelulaivaa, joka pomppi iloisesti aalloilla. Vierasvenesatamaan saavuttaessa hänkin valpastui ja käänsi katseensa kohti kokkaa. Onneksi, sillä muuten olisi jäänyt hyvät naurut saamatta.

Petteri oli ohjeistanut Marjutan ruoriin ja oli itse valmiina hyppäämään laiturille köyden kanssa. Yleensähän kipparit komentavat vaimonsa hyppyhommiin ja karjuivat kurkku suorana perään, kun jokin kumminkin meni pieleen.

Sosiologin ketteryydellä Petteri loikkasi laiturille ja saavutti hetken huojuttuaan tasapainon. Hän ehti viime hetkellä pysäyttää veneen etenemisen, eikä arvokas paatti kolhiintunut laituriin. Mutta ennen kuin Petteri ehti kiinnittää köyden, alkoi vene erkaantua. Marjutta hätääntyi.

Petteri tarrautui kokkaan, sai pysäytettyä veneen ja teki jotain, mitä kokenut veneilijä ei kuunaan tekisi: asetti toisen jalkansa kokkaan, toisen laiturille. Kuin hidastetussa elokuvassa erkaantuivat vene ja laituri toisistaan, kunnes Hipin notkeus ei enää riittänyt. ”Sinne meni”, kommentoi Patti isänsä plumpsahdusta.

Kun vene viimein oli kiinnitetty, oli aika tutustua naapureihin. Marjutta oli eläinrakkaana ihmisenä huomannut naapuriveneen laivakoiran, joka näytti kärsivän helteestä. Hän ehdotti, että kyseinen pölyhuisku heitettäisiin uimaan. Kun naapuri oli kertonut, ettei koira ole koskaan uinut ja ei ehkä edes osaa uida, Marjutta nauroi pilkallisesti ja heilautti kättään.

”Luonto on ihmistä viisaampi. Totta kai koira osaa uida koiraa. Kaikki eläimet norsuista kirppuihin osaavat uida. Se tieto on niillä. Vain ihmiset ovat menettäneet kosketuksensa tähän yhteiseen ja ikuiseen tietoon”, julisti Marjutta ja koki suurta yhteyttä vesiluonnon kanssa.

Naapuri uskoi jostain syystä Marjuttaa ja viskasi piskin veteen. Hämmästynyt koira katsoa tapitti isäntäänsä ilmeellä, joka kysyi ”miksi?”. Se ei tehnyt elettäkään liikauttaakseen yhtäkään neljästä raajastaan. Edes koiran pää tai häntä eivät liikkuneet. Se vain vajosi. Kaikki odottivat henkeään pidättäen, hieman epäuskoisina tilannetta kuin ulkopuolelta seuraten, että koska koira alkaa uida – koiraa.

Kun seurakoirapolo oli vajonnut jo syvälle pinnan alle, hyppäsi isäntä perään. Harmi vain, Näsijärvi on samea ja satama syvään ruopattu. Koira katosi vesien virtauksiin. Isäntä kapusi vaatteet vettä valuen veneeseen, mulkaisi vaiti Marjuttaa ja meni kajuuttaan.

”Miehet osaa uida, koirat ei”, summasi Patti päivän opetukset.

Kirjoittaja on entinen vihreä kansanedustaja. Tarina jatkuu ensi tiistaina.

Tweet