Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Hippi telttailee
Jatkokertomus. Hippien perheen elämää seurataan aina tiistaisin.
21.6.2011
Viisivuotias Patti oli nurkunut telttaretkeä jo hyvän tovin ennen kuin Petteri vihdoin eräänä aamuna ilmoitti juhlavasti aamiaispöydässä: tänään lähdemme telttaretkelle. Patti oli innoissaan ja halusi syödä loppupuuron otsalamppu päässään. Se sallittiin.
Kun rinkat ja pyörälaukut oli pakattu, Patti ihmetteli, mihinkä isä ja äiti nyt olivat lähtemässä – kesken telttaretken!
Kävi ilmi, että Patin näkemyksen mukaan oikea telttaretki pidettiin kotipihassa. Ja vaikka Petteri ja Marjutta miten yrittivät maanitella Pattia hyppäämään pyörän vetokoriin, hän kieltäytyi. Jos viisivuotias päättää rimpuilemalla estää väkisinsiirron, hän siinä myös onnistuu.
”Uu-huu-huu”, itki Marjutta, sillä hän koki epäonnistuneensa äitinä ja kasvattajana. Patti sen sijaan voimanponnistuksesta vielä punaisena ja hikisenä riuhtoi teltan rinkan naruista ja yritti kasata sen omin päin pihakeinun viereen. Alistunut Petteri meni tyttärensä avuksi. Jos lapsi halusi telttaretkelle omaan pihaan, minkäs teet.
Tunnin päästä kaikki olivat sitä mieltä, että näin oli parasta: Paju-vauvan nenä oli alkanut vuotaa ja Marjutta halusi hoivailla tätä kotona yrttiöljyillä. Oikeastaan oli mukavaa viettää vapaapäivää kotona. Patti istui onnellisena otsalamppu päässään teltassa ja lauloi kaikki osaamansa laulut.
Illan koittaessa livahti Patti hakemaan rinkasta makuupussin, alustan ja punkkareiden suosimia kauraeväspatukoita.
”Et sinä voi nukkua yksin täällä pihalla”, voihki Petteri telttakankaan läpi sisällä eväitään tyytyväisenä mussuttavalle Patille.
”Niinpä”, vastasi Patti. Ja niin haki Petterikin rinkasta itselleen makuupussin ja alusen.
Patti jaksoi kärsivällisesti odottaa isän nukahtamista. Hitaasti ja ääntä päästämättä hän avasi vetoketjun, otti otsa- ja taskulampun sekä kameran mukaan ja luikki korttelin päästä alkavaan lähimetsään.
Miten jännittävältä tuntui öinen metsä! Patti pysähtyi kuulostelemaan luonnon ääniä. Pian hän erottikin kaukaista örinää ja suuntasi sen luo. Suuren siirtolohkareen takaa hän löysi joukon metsien miehiä majoistaan.
”Terve”, ilmoitti Patti tulostaan ja asteli puliukkojen luo.
”Mikäs poika se siinä”, tervehti yksi ukoista.
”En minä ole mikään poika, olen tyttö”, korjasi Patti.
”Kyllä noin reipasta tyttöä saa pojaksi kehua”, sanoi ukko ja hörppäsi yskien muovikanisteristaan.
”Mitäs sinä meinaat?”, hän jatkoi.
”Ajattelin ottaa kuvia metsäneläimistä”, sanoi Patti näyttäen kameraansa ja alkoi kuvata.
Puliukot olivat hyviä poseeraamaan. Tyytyväisenä Patti hiippaili tunnin päästä omaan sänkyynsä nukkumaan, vietyään ensin kameran paikalleen.
Petteri heräsi säikähtäen aamulla yksin teltasta, mutta vielä hämmentyneempi hän oli kahden viikon perästä löydettyään kamerastaan satakunta kuvaa metsien miehistä. Patti hymyili arvoituksellista hymyään, koskaan kertomatta kuvien salaisuutta.
Kirjoittaja on entinen vihreä kansanedustaja. Tarina jatkuu ensi tiistaina.
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
