Vanhentunut ruotsalaismalli

17.6.2011

Juha Honkonen

Viime viikkoina on Suomeen vaadittu Ruotsin vaaleissa käytössä olevaa blokkimallia. Siinä puolueet on jo ennen äänestystä jaettu kahteen ryhmään, joista pitää valita.

Unohtakaa moinen! Ruotsin malli oli jo syntyessään harmaantunut kääkkä.

Maailma ei ole enää niin kaksinapainen kuin änkyröiden kultavuosina. Ihmiset eivät linjaa ajatuksiaan enää vain vasemmisto–oikeisto-akselilla. Kumpaan ryhmään sijoittaisitte esimerkiksi suurimman voittajan, perussuomalaiset? Entä vihreät?

Myös alkiolaiset, punamullan nimeen vannovat keskustalaiset inhoaisivat naittamista kokoomuksen kanssa. Helsingin Sanomien laatiman puoluekentän perusteella oikealla olisi kokoomuksen seurana vain rkp.

Myös jako konservatiivisuuden ja liberaalisuuden perusteella ontuisi. Vapaamielisiä olisivat vain vihreät ja vasemmistoliitto. Demarit ja rkp jäisivät ikävästi blokkien väliin.

Se, että Suomen mallissa hallitusneuvottelut saattavat kestää pari kuukautta, on pieni ongelma nelivuotisen vaalikauden aikana.

Ei nykykäytäntö kuitenkaan täydellinen ole. Avoimuutta tarvitaan roimasti lisää. Kun puolueet ovat rummuttaneet tavoitteitaan ennen vaaleja mahdollisimman äänekkäästi, miksi neuvottelun pitää olla ääntenlaskun jälkeen mahdollisimman salaista?

Entä jos seuraavien vaalien jälkeen kokeiltaisiin toista ääripäätä, yltiöavoimuutta? Media ja sen myötä kansa olisi kuulemassa, mitä heidän päänmenokseen neuvotellaan.

Avoin neuvottelutilanne olisi kaikille sama. Kukaan ei häviä, mutta äänestäjät voittaisivat.

Julistan haasteen puolueille: ketkä uskaltavat julkaista tarkat hallitusneuvottelutavoitteensa edes jälkikäteen?

Kansalaiset saisivat tietää, kuka vaati mitä ja mitä puolue lopulta saavutti. Kortit pöytään!

Kirjoittaja on Vihreän Langan päätoimittaja.

Tweet