Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
10.6.2011
Maanantaina vihreät kokivat jotain pysäyttävää. Puolueen kansanedustajat äänestivät yhtä poikkeusta (Alanko-Kahiluoto) lukuun ottamatta toisin kuin valtuuskunta. Vihreisiin repesi selvä ero kentän ja johdon välille.
Maakuntien vihreät eli kokouksen enemmistö halusi viheltää pelin porvarihallituksen kanssa poikki, kun eduskuntaryhmä olisi pitänyt valtioneuvoston oven vielä auki. Ettei vain valta olisi sokaissut sen makuun päässeet?
Oli miten oli, tänä viikonloppuna kokoontuva puoluekokous tuskin sivuuttaa tapahtunutta olan kohautuksella. Luvassa on mielenkiintoisia puheenvuoroja ja itseruoskintaa, joka tekee vain hyvää.
Puheenjohtajavaalikaan ei ole vielä ratkennut. Neuvoa antava jäsenäänestys on käyty siirtoäänimenetelmällä, eli ehdokkaat on laitettu paremmuusjärjestykseen. Kakkossijoilla on siis suuri merkitys. Sitä paitsi lopullisen päätöksen tekee puoluekokous.
Joka tapauksessa puolueen kannattaa repiä vihreät juurensa esiin ja pohtia: keitä me olemme. Vastauksia antaa esimerkiksi Vihreän Langan Taloustutkimukselta toukokuussa ostama kannattajakysely.
Sen mukaan vihreä äänestäjä ei hevin hyväksy kompromisseja vaan tunnustaa vahvasti väriä. Aatteen palo roihuaa ja periaatteista pidetään kiinni. Tähän ei tunnu sopivan hallitusneuvotteluihin meno aina kun mahdollista.
Ehkä nyt kannattaa laskeutua kentälle ja kiertää sitä vaikka seuraavat neljä vuotta. Matkalla luultavasti hahmottuu, mikä on oleellista ja mikä ei.
Nöyrtymistä on politiikassa tarvittu yleisemminkin, jotta tänään perjantaina päästäisiin jo eteenpäin. Jyrki Kataisen on täytynyt antaa periksi joko demareille tai persuille. Muuten vetovastuu siirtyy Jutta Urpilaiselle. Silloin Kataisen ote kokoomuksen johdossa alkaisi lipsua.
Kirjoittaja on Vihreän Langan päätoimittaja.
Tweet