Hippi jäniksenä

24.5.2011

Rosa Meriläinen

Petteri Hippiä tuskastutti. Rahat olivat taas loppu, sillä Marjutta oli mennyt ostamaan yhteiseltä tililtä joogaretriitin tarkistamatta perheen taloudellista tilannetta. Marjuttaa hävetti, joten hän puolusteli toimintaansa entistä kiivaammin.

”On elettävä hetkessä, säilytettävä oma impulsiivisuus. Muuten meistä tulee ihan porvarillisia”, intti Marjutta. Petterin teki mieli huutaa, että miksei muija ota tässä hetkessä siitä joogamattoa alleen ja mene vaikka kuistille venymään. Ja että siinä vanhaan kartanoon remontoidussa joogakoulussahan ei ole mitään porvarillista.

Mutta koska Petteri ei pitänyt riitelemisestä, hän meni vessaan lukemaan sarjakuvia. Petteri sai lohtua vanhoista Asterixeistaan.

”Isä, miksi sä luet vessassa?”, kysyi viisivuotias Patti, jonka äkillisesti alkanut sade oli hätyyttänyt sisälle.

”Isä tuli kakalle, mutta ei kakka sitten tullutkaan.”, vastasi Petteri jo rauhoittuneena ja lähti Patin kanssa keittiöön tekemään voileipiä.

Patti höpötteli omia juttujaan ja voiteli pöytää Petterin huomaamatta.

”Tuleeko Kaarina-mummu katsomaan tanssikoulun kevätnäytöstä?”, kysyi Patti. Samalla kun Petteri silmät kiinni selitti Kaarinan työkiireistä hallitusneuvotteluissa, hän havahtui muistamaan kevätnäytöksen maksavan neljätoista euroa per nuppi myös lapsen vanhemmilta. Ja heillä ei ollut rahaa.

Petteri ryntäsin eteisen lipastolle alkaen kaivaa sen pohjalta kolikoita. Saalis oli seitsemänkymmentä senttiä. Vaivihkaa hän kävi helisyttelemässä Patin säästöpossua, mutta ei sielläkään ollut riittävästi rahaa, jotta ne olisi kannattanut varastaa.

”Mitä sä isä teet mun säästöpossulla?”, kysyi Patti.

”Soittelen sitä, eikö olekin kiva ääni”, vastasi Petteri ja otti muutaman kömpelön tanssiaskeleen. Oli keksittävä muuta.

Kevätnäytöksen aamuna rahat olivat edelleen hankkimatta. Petteri, Marjutta ja Paju-vauva saattoivat Patin kenraaliharjoituksiin samalla skannaten piilopaikkoja. Heidän oli alistuttava jäniksiksi.

Tanssinopettajalle leveästi hymyillen Hippi-perhe hivuttautui vessoihin, veti ovet kiinni ja alkoi kuluttaa aikaa. Oli maltettava olla hiljaa kaksi tuntia.

Marjutta imetti Pajua ja nukutti tämän rinnalle. Petteri nosti koipensa kippuraan vessanseinää vasten ja veti olkalaukustaan Jarna Pasasen ja Marko Ulvilan kirjan laskutaloudesta. Molempia Hippejä välillä oikein hihitytti kopeissaan. Pummailu oli jännää.

Kun esitys oli ohi ja oli aika lähteä kotiin, kysyi narikan luona vapaaehtoisena lippuja myynyt tanssikoululaisen isä Marjutalta ja Petteriltä, oliko näiltä unohtunut ostaa lippu. Petteri vastasi rennosti, että niinpä taisi unohdua ja nyt kaikki käteisvarat menivät myyjäistarjoiluihin.

”Tuodaan rahat ensi viikolla”, sanoi Petteri tietäen, että palkka olisi silloin jo tilillä.

Ovella hän kaappasi Marjutan pussattavaksi.

”Onpa hauskaa olla rahaton”, sanoi onnellinen Petteri. Hän oli saanut pitkästä aikaa vähän seikkailla.

Kirjoittaja on entinen vihreä kansanedustaja. Tarina jatkuu ensi tiistaina.

Tweet