Hippi myy

31.5.2011

Rosa Meriläinen

Hipeillä oli jo toista viikkoa rahat loppu. Rahaa piti tehdä.

Marjutta päätti askarrella. Hän oli aikaisemminkin hankkinut rahaa myymällä torilla omia pajutöitään. Petteri ehdotti, että myytäväksi voisi ottaa myös Marjutan itse tekemän shamaanirummun. Marjutta mulkaisi miestään ja leikkasi keittiönmatosta hapsut irti. Niistä saisi hienot hiuskoristeet.

Petteri pesi astioita ja mietti mitä rahanarvoista hän itse osaisi. Sillä aikaa Patti livahti ovesta ulos Paju-vauvan kuva taskussaan ja juoksi naapuriin. ”Plim plom”, huusi Patti naapurinmummon ovensuusta. ”Täällä on myyntimies”, hän huusi jo melkein mummon korvaan.

Patti selitti saman asian yhtä tärkeän, reippaan, innokkaan ja viattoman näköisenä noin kolmellekymmenelle naapurille: heidän perheellä oli rahat loppu, eikä isä osannut mitään. Niinpä hänen oli nyt pakko myydä pikkuveljensä. Koska hän oli rehellinen tyttö, oli pakko myöntää veljen valvottavan öisin huudollaan, mutta siitä kuulemma kasvaa myöhemmin oikein kiva leikkikaveri.

Ei mennyt Paju kaupaksi, mutta Patti sai kuitenkin yhden pullan, pussin Pihlaja-karkkeja ja kaksi Domino-keksiä. Kun Patti saapui kotiin, oli Petterikin jo keksinyt osaamisalueensa. Hän oli päättänyt kirjoittaa kriittisen artikkelin yliopistolaista. Hän kirjoitti sitä koko pitkän päivän ja yön.

Aamulla Petteri yritti myydä artikkelia Aamulehdelle, jonka kyynisilkeä vastaava toimittaja ilmoitti, ettei asia ole kovin ajankohtainen, vaan pikemminkin todella vanha. Ei auttanut, vaikka Petteri kertoi sen olevan kipeää todellisuutta tämän päivän yliopistolla ja että yliopistojen olemus on olla vanha.

Petteri-parka veti vesiperän joka lehdessä. Lopulta radikaali nettijulkaisu Megafoni lupasi ottaa artikkelin seuraavaan numeroonsa, koska Petterin teksti vilisi viiltävää uusliberalismin analyysia. Vahinko vain, etteivät he maksaneet mitään.

Ei mennyt Marjutalla torilla sen paremmin. Jostain syystä nykynuoriso ei halunnut ostaa Marjutan autenttisen rosoisia käsitöitä. ”Uu-huu-huu”, itki Marjutta: ”Olisi sittenkin pitänyt tehdä niitä pajutöitä”.

Patti ei jäänyt huonoa myyntiä murehtimaan, vaan asetti hattunsa jalkojen juureen ja alkoi laulaa. Patti veteli kaksi tuntia potpurina lastenohjelmien tunnuslauluja. Marjutta ihmetteli, miten lapsi on saattanut ne oppia, vaikka televisio on heillä kielletty. Mummot eivät ihmetelleet. Tuntui, että jokainen torin vanhus oli sillä siunaamalla päättänyt sijoittaa eläkkeensä Patin hattuun.

Silloin Marjutan puhelin soi. ”Arvaa mitä Patti on mennyt tekemään”, rääkäisi Petteri puhelimeen. Kävi ilmi, että joku naapureista oli ilmoittanut Petterin kansanedustajaäidille Kaarinalle Patin vauvanmyyntiretkestä. Petteri oli kieltänyt perheen tarvitsevan rahan, mutta Kaarina oli vain sanonut, ”Höpsis Petteri, laitoin jo tonnin sun tilillesi.”

Kirjoittaja on entinen vihreä kansanedustaja. Tarina jatkuu ensi tiistaina.

Tweet