Hipit rasismia vastaan

17.5.2011

Rosa Meriläinen

Marjutta Hippi oli niin tuohtunut, että läkähdytti. Viikonloppu tuntui vyöryttäneen pahuutta hänen päälleen enemmän kuin saattoi kestää. Luovuttaakseen Noitapiirin laatiman rasismin vastaisen adressin Jukka Jaloselle hänen oli lähdettävä vielä maanantaina Suomen jääkiekkomaajoukkuetta vastaan Kauppatorille.

Noitapiiri oli kokoontunut Marjutan kutsusta hätäistuntoon koko sunnuntaiksi. Kyseessä oli Faces-festivaaleilla toisiinsa shamaanirummunvalmistus-workshopissa toisiinsa tutustunut porukka, jotka tiukan paikan tullen kokoontuivat hoivaamaan toisiaan. Toinen osasi puhdistaa auroja, toinen hieroa jalkoja, kolmas kuivakupata.

Marjutta tarvitsi hoivaa euroviisujen vuoksi. Hän oli liki shokissa jouduttuaan katsomaan nälkiintyneitä kärsiviä naisia lavalla. Hän ei saattanut ymmärtää, miten Suomen kansa saattoi äänestää Unkarin edustajaa, jolla selvästi oli tosi paha olla. Hänhän hädin tuskin pystyi liikkumaan syömishäiriöltään ja liian korkeilta koroiltaan.

Kun jääkiekko-ottelu sunnuntaina alkoi, otti Marjutta noitapiiriläisiä kädestä, painoi päänsä alas ja lausui:

”Tunnen, miten paljon maailman hengessä läikkyy nyt negatiivisia virtauksia: aggressioita, kansallismielisyyttä, suvaitsemattomuutta. Sanokaamme yhdessä puhdistava ja myönteinen ommmmm”.

Ja niin kaikui vanhan omakotitalon uumenista hiljainen ”om”, joka vaivoin kykeni peittämään edes hyrisijöidensä korvissa muista taloista kantautuvan ”öö”:n.

Ottelun jälkeen tyrmistyneet noitapiiriläiset kuulivat ikkunasta, miten ohikulkijoista joku ilonpidon lomasta lupasi vetää hurreja turpaan. Noitapiiriläiset päättivät tehdä asialle jotakin. Koska he eivät olleet varmoja, mistä Tampereelta voisi löytää ruotsinkielisiä puolustettavaksi, he päättivät mennä ketjuun vastaanottokeskuksen eteen.

Noin kahden aikaan yöllä Marjutalle tuli kylmä, sillä tuuli puhalsi ilkeästi Pohjolankatua pitkin.

”Pitäisiköhän meidän tehdä mediatiedote siitä, että olemme täällä puolustamassa pakolaisia?”, mietti yksi noitapiiriläinen ääneen. Kaikki pitivät ehdotusta hyvänä, mutta kenelläkään ei ollut mukana läppäriä.

”Jos minä vain soittaisin tutulle toimittajalle Aamulehteen”, ehdotti Marjutta. Ikävä kyllä toimittaja vastasi puhelimeen Keskustorilta, eikä aivan kuullut mitä hänelle puhuttiin: mies taisi arvata väärin, sillä hän huusi vain puhelimeen ”öööö” ja sulki sen.

Marjutan alahuuli väpätti, kun he kylmettyneinä kotona laativat adressia Jaloselle. Väpätys vaihtui täyteen ulinaan vasta maanantaina, hänen yrittäessään tunkea viisikymmentuhatpäisen lauman läpi kohti leijonien bussia.

Parhaimmillaan Marjutta pääsi lähes huutoetäisyydelle miehestä, joka saattoi olla kakkosvalmentaja Nurminen. Marjutta heilutti tämän edessä adressia ja kiljui ”Tuomitkaa rasismi!”, mutta jostain syystä mies ei reagoinut. Aivan kuin hän ei edes olisi nähnyt Marjuttaa, saati kuullut tätä. Marjutta ei saattanut ymmärtää, miksi maailmasta oli tullut näin hullu.

”Uu-huu-huu”, itki lohduton Marjutta Kolera-altaalla.

Kirjoittaja on entinen vihreä kansanedustaja. Tarina jatkuu ensi tiistaina.

Tweet