Hippi tutustuu kansaan

10.5.2011

Rosa Meriläinen

Sosiologi Petteri Hippi oli edelleen vaalituloksen jäljiltä lyöty mies. Hän koki epäonnistuneensa nimenomaan sosiologina: hänhän oli lukenut kaikki varteenotettavat yhteiskuntatieteelliset artikkelit viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Miten hän saattoi olla pihalla ihmisten tunnoista?

”Ethän sä edes tiedä mitä maitopurkki maksaa”, irvaili kollega. Koska Petteri oli kuullut tämän väitteen ensimmäisen kerran jo 90-luvulla, hän tiesi mitä vastata. Petteri sulki silmänsä voidakseen avata sanallisen patonsa ja antoi tulla.

Ensinnäkään hän ei juonut maitoa. Toisekseen, miksi juuri maitopurkki? Kolmanneksi, köyhyyttä hän kyllä ymmärtää, koska juuri oli ollut puoli vuotta ilman rahoitusta, eikä Marjutalla ollut ollut tuloja koskaan. Marjuttahan vastusti rahataloutta.

Kolmannen argumentin kohdalla kollega tunsi sääliä ja vaikeni, mutta pöytään istahtanut kolmas kollega ei. ”Mitäs se Hippi täällä taas luennoi?”. Hänelle kerrottiin Petterin todistavan, ettei ole vieraantunut kansasta, koska kansaa ei ole olemassa, mutta haluaisi kuitenkin tietää mitä tavalliset ihmiset ajattelevat, koska sellaisia ilmeisesti jossain on ja he ovat äänestäneet perussuomalaisia.

”Pitäisi määritellä kyllä ensin mitä toi tavallisuus tarkoittaa”, narisi kollega ja hörppäsi smoothieta. ”Vai olisiko niin, että kun me täällä määrittelemme käsitteitä, elämä yliopiston ulkopuolella jatkaa omaa polkuaan, johon tieteen menetelmin ei voi tarttua”, parahti vuorostaan Petteri ja säikähti itsekin omaa ajatustaan.

Sosiologina Petteri tiesi, etteivät ihmiset kysymällä kerro mikä heille on tärkeää ja mitä se maitopurkki viime kädessä symboloi. Ihmisethän vastaavat kyselyissä aina niin kuin olettavat, että vastata kuuluu.

Petterin se myötätuntoisempi kollega yritti herättää henkiin jutustelevaa sävyä ja pohti ääneen, millaisissa paikoissa tavalliset ihmiset ovat. Vaikka kolmas kollega väitti myös yliopiston kuppilan olevan paikka, jossa on tavallisia ihmisiä, Petteri tarrautui hänelle heitettyyn pelastusrenkaaseen ja ideoi: ”Ideapark, Prisma, niistä
ainakin saa maitopurkkeja”.

”Jääkiekko-ottelu, Kalajoen ravit ja Seinäjoen tangomarkkinat. Huomaatko Petteri, että kaikkiin tavallisen kansan paikkoihin mennään autolla?”, jatkoi kollega.

Niinpä niin, jos Petteri halusi kohdata ihmisiä, hänellä ei ollut siihen tarvittavaa kulkuvälinettä. Kerrankin kolmannesta kollegasta oli jotain hyötyä, sillä hän vinkkasi Petterille Tammelantorin Kahvikeitaan.

Sinne Petteri Hippi suunnisti viisivuotiaan tyttärensä Patin kanssa. Matkalla hän tuli kertoneeksi, että haluaisi oppia tietämään, mitä ihmiset ajattelevat. Kun pullat oli syöty, Patti kiersi pöydät ja kysyi.

”Isä nyt minä tiedän mitä ne ajattelee: Niiden mielestä mää oon tosi söpö”, Patti tiivisti kyselytutkimuksensa tulokset.

Kirjoittaja on entinen vihreä kansanedustaja. Tarina jatkuu ensi tiistaina.

Tweet