Hippi vapunvietossa

3.5.2011

Rosa Meriläinen

Marjutta Hippi oli todella stressaantunut. Hän katseli kauhistuneena kylpyhuoneessa kieltään juuri niin kuin kiinalaisen lääketieteen kurssilla oli opetettu: liikaa tuulta tai ilmaa, murehti Marjutta. Kielen reunat olivat sahalaitaiset ja kielen pinnassa oli valkoista väriä.

Marjutan olisi pitänyt heti päästä johonkin tasapainottavaan hoitoon tavoittaakseen yhteyden minänsä ja maailman hengen kanssa. Sen sijaan hän joutui viettämään koko päivän yksin pienten lastensa kanssa, kun mies oli lähtenyt kuskaamaan kansanedustajaäitiään Viluveden vihreiden vappuhulabaloohon puhumaan.

Marjutta inhosi vappua. Humalaiset keski- ja vähäikäiset ääliöt hoippelehtivat ja huutelivat, missään ei ollut rauhaa eikä tasapainoa. Vapun estetiikka oli kerta kaikkiaan mautonta, siivotonta, vailla nyanssien ja rakkauden tajua. Marjutta ei oikein osannut päättää, kumpaa vapussa inhosi enemmän: kertakäyttökulttuurin ylistystä vai pinnallisuutta ylipäätään.

Vapputorilla hän katseli ympärilleen. Eivätkö ihmiset todellakaan nähneet, miten paha maailma on? Miten se on alati menossa vielä huonompaan suuntaan? Lajit häviävät, jäätiköt sulavat, valtamerten keskellä on roskasaari, köyhät köyhtyvät, rikkaat rikastuvat, ketut pidetään pienissä häkeissä ja syrjäytyneiden lapsilla on paha olla.
”Uu-huu-huu”, itki Marjutta maailmantuskaansa, vaikka Paju-vauva nukkui autuaasti kantoliinassa ja viisivuotiaan Patin silmät loistivat.

Patin silmät tosin loistivat väärästä syystä: hän oli krääsän lumoissa. ”Aitoa kiinalaista käsityötä”, markkinoi helppoheikki tuotteitaan saaden Marjutan tuhahtamaan tylysti. Marjutta lupasi Patille vain yhden ainoan vappulelun, pillin tai torven. Vappupallo oli kuulemma liian kallis.

Patti katsoi äitiään tyrmistyneenä. Hänkin ymmärsi, ettei äiti noin vain voi jättää lastaan vappuna pallotta. Kuin vastauksena ilmeeseen Marjutta pyyhki silmänsä ja vetäisi laskoksistaan esille kaksi edellisvappuista Tiimarin ilmapalloa. ”Ta-daa, nämä voi käyttää uudestaan”, yritti Marjutta.

Mutta Patti oli vielä ovelampi. Marjutan kohentaessa kantoliinaa, Patti salamannopeasti pisti molempiin ilmapalloihin reiät pinnillä ja esitteli sitten puhallusnäytöksenä, miten ne olivat menneet käyttökelvottomiksi.
”No voi harmi, onneksi meillä on kotona vielä yksi vanha ehjä pallo”, lohdutti Marjutta itseään.

Patti mietti jo seuraavaa liikettä, mutta kerrankin pikkuveli tuli hätiin. Paju heräsi ähkäisten ja alkoi punnertaa. Hän punnersi ja punnersi, kunnes ruskea aine ulottui potkuhousuissa varpaisiin asti. Myös Marjutan tunika ja kantoliina haisuvärjääntyi. Tyrmistynyt Marjutta ei voinut uskoa, että kestovaippa saattoi taas vuotaa, vaikka
Ruohonjuuren myyjä oli niin kehunut tätä mallia.

Patti ymmärsi, että kaikki kortit olivat nyt hänellä. ”Kävelen reippaasti kotiin vain jos saan tuon prinsessapallon”. Ja hän sai.

Kirjoittaja on entinen vihreä kansanedustaja. Tarina jatkuu ensi tiistaina.

Tweet