Söpöjä eläimiä

16.5.2011

Kaino Riesu

Lupasin jo useita viikkoja sitten, että pian käsittelen tällä palstalla media-alan kuuminta hottia, eläinaiheisia uutisia. Uutisiksi niitä ei tosin voi sanoa, koska niihin ei tarvita mitään uutista, vaan sen eläimen mitkä tahansa tekemiset riittävät. Eläinjuttuvyöry on taas käynyt jo sellaisiin mittoihin, että tämä kirjoitus on pakko julkaista nyt.

Talitiaiset ovat ehtymätön juttulähde. Pari talvea sitten semmoinen lintu matkusti Finnairin koneessa Malagaan, ja siitäkös tarinaa riitti. Tänä talvena Iltalehti skuuppasi Kontiolahdella koululuokkaan lentäneen talitintin, jolle tarvittiin palokunta ikkunaa avaamaan. Ilta-Sanomien vastaveto tuli tammikuussa, kun lahtelainen tyttö hälytti palokunnan pelastamaan ränniin lentänyttä tinttiä.

Säästäkää meitä näiltä! Kokoomus saa taas yhden syyn karsia infrastruktuuripalveluita, kun palokunnillakaan ei näy olevan parempaa tekemistä kuin tinttien pelastelu milloin mistäkin loukosta.

Muitakin elukoita riittää. Fukushima-uutisten lomassa luimme, miten jonkin eläintarhan Knut-niminen karhu oli kuollut. Osama bin Ladenin tappamista edelsivät uutiset söpöstä huuhkajaperheestä, joka majailee Helsingin Forum-liikekeskuksen katolla. Olihan nyt kerta kaikkiaan valtakunnallisesti upeaa, että huuhkajanpoikanen pöllöili itsensä Sanomatalon ulko-ovelle tässä eräänä päivänä.

Tällä viikolla lehdet piinasivat lukijoitaan lässytyksillä Korkeasaaren uusista leijonanpennuista. Niin lutuisia, kuulemma.

Nuorukaisena olin kerran kesätoimittajana valtakunnallisen uutisorganisaation laitimmaisessa aluetoimituksessa. Sain opastusta uutisten tekoon: tee mahdollisimman paljon eläinjuttuja, ne menevät aina läpi ja Helsingissä tykätään. Tein työtä käskettyä ja jahtasin kesän aikana poroja, susia, lohia, karhuja ja hanhia. Jutuissa ei ollut tolkun häivää, ja kehuja tuli kosolti.

Eläinjuttuja julkaistaan, koska niitä luetaan. Näin toimitukset ainakin luulevat ja uskottelevat itselleen. Todellisempi syy on luultavasti se, että eläinjuttu on harmiton ja helppo tapa saada työvuoro kulumaan rattoisalla tavalla.

Harmittomuus on sitä, että eläinjutusta kukaan ei ainakaan suutu, vastineita ei tule eikä juttu aiheuta mitään. Helppous merkitsee, ettei juttuun tarvitse hakea mitään erityistä aihetta eikä näkökulmaa. Siihen ei tarvita kummoisia faktoja. Edes jutun tekemistä ei tarvitse perustella.

Toimittajan tarvitsee vain varmistaa, että eläin on jollain omituisella tavalla ”söpö” ja ”vaaraton”; leijonan on oltava häkissä ja karhun mieluiten kuollut. Huuhkajanpoikanen lakkaa olemasta söpö sillä hetkellä, kun se saalistaa ensimmäisen pikkueläimensä ja teurastaa sen Sanomatalon kynnyksellä.

Kaino Riesu on sivutoiminen mediakriitikko, joka pelkää eläimiä ja kritiikistä suuttuvia toimittajia. Kirjoitus on julkaistu alun perin 13. toukokuuta ilmestyneessä Vihreässä Langassa.

Tweet