Hippi pyöräilee

26.4.2011

Rosa Meriläinen

Kuuma pääsiäisaurinko porotti Hipin punottaviin lahdekkeisiin, koiraperspektiivistä kuului rytmikästä ähinää: siellä se Petteri yritti nostaa viisivuotiaan Patin satulaa viisi senttiä edelliskesää ylemmäs. Sivullinen olisi heti huomannut, että kohta sattuu Petteriä leukaan.

Keräiltyään itsensä vatukosta, jonne Petteri oli itsensä irrallisella satulalla tyrmännyt, hän sisuuntuneena sai kuin saikin satulan paikoilleen. Punoittaen jo koko pään alueelta hän irrotti muutamalla kiukkuisella väännöllä apupyörät ja komensi Patin satulaan. Patti katsoi isäänsä kuin vähämielistä:

”Siinä ei ole apupyöriä”.

Oli aika opettaa lapsi pyöräilemään. Menetelmiä on monia, kuten kannustaminen, maanittelu, lahjonta ja huijaaminen. Petteri kokeili jokaista tapaa ja jokainen niistä vaati, että hänen oli kuljettava epämukavassa könyssä tasatahtisesti pyörän perässä tarakasta kiinni pitäen.

Kahden tunnin kuluttua Patti oli tyytyväinen itseensä. Hän oli onnistunut uuvuttamaan isänsä tahdottomaksi. Lapsi oli aikaisemminkin käyttänyt hyväkseen tätä perinteistä aivopesumetodia. Oli aika poimia työn hedelmät:

”Laitathan isä kulta pliis ne apupyörät vielä takaisin, edes viikoksi?”.

Ja Petteri laittoi.

Tunnin ruuvauksen jälkeen apupyörät olivat jotakuinkin samalla korkeudella ja Petterin niska keittokinkun värinen. Patti hyppäsi iloisena satulaan ja alkoi sutia paikoillaan. Apupyörät olivat juuri sen verran liian pitkänä, että takapyörä viuhui ilmassa.

”Kiitos isä, tää on just hyvä”, hihkui riemastunut Patti ja jäi polkemaan kuntopyöräänsä pissakakkapierulauluja laulellen.

Petteri istui maahan ja jäi tuijottamaan tyhjänä eteensä. Häntä hävetti. Tutkijakollegat yliopistolla olivat kertoneet, miten heidän lapsensa olivat osanneet jo neljävuotiaana ajaa ilman apupyöriä.

Yksi naistutkija oli kiinnittänyt lapsensa ensipyörään naruilla jo vauvana, koska kuulemma lapsi sillä tavalla ehdollistuisi kannattamaan kevyttä liikennettä.

Kuin alleviivaten isänsä murhetta epäonnistuneena hippinä, Patti päästeli vieressä:

”Njöön, njöön, njöön. Brumm!”.

Pyörä on viesti, tiesi myös kansanedustaja Kaarina Hippi, joka oli ensimmäistä kertaa elämässään kovalla työllä ja vaivalla kärrännyt junassa vähäkäytetyn mummopyöränsä Helsinkiin. Tänään oli valtiopäivien avajaiset.

Uusien mielenkiintoisten ja hassulausuntoisten kansanedustajien seasta oli vaikea pökätä silmään ilman erityisiä toimenpiteitä, joten Kaarina oli päättänyt mennä avajaiskirkkoon komeasti pyörällä, vihreää elämäntapaa ja –viisautta korostaen. Harmi vain, ettei tamperelainen pärjää syrjäisellä rannikkoseudulla. Kaarinan pyörä juuttui ratikkakiskoihin.

Hylättyään pyörän hän yritti vielä juoksemalla ehtiä kirkkoon. Epäonnistuttuaan, juoksi hän puuskuttaen takaisin eduskuntaan ja bloggasi jättäneensä kirkon väliin, koska kannattaa kirkon ja valtion erillisyyttä, mihin valtiopäivien avajaiskirkko ei sovi.

”Hyvin meni”, mietti Kaarina lopuksi aina yhtä itsetyytyväisenä.

Kirjoittaja on entinen vihreä kansanedustaja. Tarina jatkuu ensi tiistaina.

Tweet