Sopimattomia totuuksia

5.11.2010

Jukka Vahti

kulunut viikko osoitti, että Suomeen mahtuu kerrallaan vain yksi puheenaihe, tai korkeintaan kaksi, jos ne aiheet ovat isotuloisten verotiedot ja Ruotsin kuninkaallisten vierailu. Kulisseissa virinnyt vilkas keskustelu suomalaisen työmarkkinakentän ja sosiaaliturvajärjestelmän kipukohdista jäi tulojen ällistelyn ja prinsessahumun varjoon.

Sen lisäksi, että työntekijäpuolen keskusjärjestöt SAK ja STTK marssivat ulos työmarkkinaneuvotteluja ja lakkoja pohtineesta työryhmästä, viikon sisään julkaistiin ainakin kolme teosta, joissa pohditaan työn ja turvan suhdetta.

Viime viikolla näkemyksensä sosiaaliturvan uudistamisen kipukohdista julkaisi vihreä konkarivaikuttaja Osmo Soininvaara kirjassaan Sata-komitea – Miksi asioista päättäminen on niin vaikeaa.

Kuin sattumalta lähes samana päivänä oman tulkintansa aiheesta julkaisi myös SAK pamfletissaan Työlinjalla. Lisäksi työmarkkinajärjestöjen muuttunutta asemaa pohditaan Anu Suorannan ja Anu-Hanna Anttilan toimittamassa kirjassa Yksin sovittu. Osapuolet, luottamus ja työmarkkinalogiikka.

Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että köyhimpien asemaa pitää parantaa, työnteon pitää olla kannattavaa ja työllisyysastetta pitää nostaa. Ei ole yllättävää, että tavoitteiden saavuttamiseen käytettävien keinojen suhteen kirjoissa esitetyt näkemykset eroavat toisistaan. Vastakkain ajautuvat usein ammattiliittojen jäsenten ansiosidonnaiset etuudet ja yhteiskunnan jäsenilleen tarjoama minimiturva, esimerkiksi perustulo.

Sosiaaliturvan uudistamisen vaikeus ja työmarkkinajärjestöjen yhteistyön takkuisuus kertovat siitä, että perinteinen järjestökeskeinen malli on rikki ja sopimusyhteiskunta tuuliajolla. Perimmältään kyse on siitä, että savupiipputeollisuuden kultakaudella asemansa saavuttaneiden mammuttijärjestöjen on vaikea sopeutua uuteen maailmaan.

Yksi oivallus voisi olla, että projektiluonteinen ja muuttuva työ ei olisi kaikille ”epätyypillisissä” työsuhteissa puurtaville, työhaluisille ihmisille periaatteellinen – tai aatteellinen – kauhistus, ellei vanhanaikainen turvaverkko tekisi siitä sellaista.

Kirjoittaja on Vihreän Langan vt. päätoimittaja.

Tweet