Biologiaa ja kotoutumista

19.10.2007

Anni Sinnemäki

Kirjoittaja on helsinkiläinen vihreä kansanedustaja.

Vaillinainen muodonmuutos, neljä jalkaparia ja lukki. Päädyin viime viikolla kahdeksannen luokan biologian tunnille ja pääni meni pyörälle: tunnilla käsiteltiin monia sellaisia asioita, jotka olin unohtanut kokonaan ja monia sellaisia asioita, joista ehkä en ollut koskaan kuullutkaan.

Tunti pidettiin Turun normaalikoulussa Varissuolla, ja luokan kokoonpano oli hyvin toisenlainen kuin oma kahdeksas luokkani silloin joskus. Varissuon luokan oppilaista jotkut olivat syntyperältään suomalaisia, mutta useimmat eivät. Äidinkielinä puhuttiin ainakin venäjää, viroa, albaniaa, arabiaa ja somalia. Tunti oli hauska, välillä levoton, välillä rauhallinen ja koko ajan valtavan intensiivinen. Kun kävelin luokasta pois, huimasi.

Turun normaalikoulussa on maahanmuuttajataustaisia oppilaita noin puolet kaikista oppilaista, joillakin luokilla paljon enemmänkin. Myös Helsingissä ja Vantaalla on kouluja, joissa äidinkieliä on kolme- tai neljäkymmentä. Suomalaiset peruskoulut ovat yleensä hyviä, ja siksi meidän on mahdollista tarjota hyvää koulutusta silloinkin, kun monien oppilaiden tausta on jossain Suomen ulkopuolella.

Monesta kulttuurista tulevat oppilaat vaativat koululta erityistä huomiota. Turussa ei ruuassa ole enää ollenkaan sianlihaa, koska niin moni ei sitä kuitenkaan voi syödä. Opettajat kertoivat kärsivänsä silloin, kun koulussa hyvin pärjääviä tyttöjä ei heidän perheissään kannusteta jatkamaan lukiossa. Turun normaalikoulussa on kuitenkin monella tavalla menestytty hyvin, osaksi varmaan siksi, että se on harjoittelukoulu, jossa on töissä hyviä ja opetukselle omistautuneita pedagogeja.

Vihreät valmistelee nyt ohjelmaa hyvästä kotoutumisesta. Etsimme hyviä käytäntöjä maahanmuuttajien koulutukseen, työllistymiseen, palveluihin ja ongelmien ratkaisuun.

Kouluissa tärkeää on ainakin se, että kaikki oppilaat saisivat mahdollisimman hyvän suomen kielen taidon. Helsingissä maksetaan erillistä positiivisen diskriminaation rahaa niille kouluille, joilla on erityisiä haasteita – esimerkiksi suuri määrä oppilaita, joilla suomi on toinen kieli.

Koulun ja kodin välinen tiivis yhteistyö on tärkeää, kun koulussa on maahanmuuttajalapsia. Turussa somalitaustainen erityisopettaja ratkoi yhdessä perheiden kanssa kysymyksiä musiikinopetuksesta ja uskonnon ja tyttöjen koulunkäynnin suhteesta.

Lasten mahdollisuudet menestyä suomalaisessa peruskoulussa riippuvat myös siitä, miten hyvin aikuisten kotoutuminen on Suomessa hoidettu. Myös kotiäidit tarvitsevat kielen opetusta. Kaikkien maahanmuuttajien ei tarvitse saavuttaa sellaista kielitaidon tasoa, jossa osaa määritellä vaillinaisen muodonmuutoksen.

Mutta oman lapsen koulunkäynnin seuraaminen on huomattavasti helpompaa, jos pystyy keskustelemaan opettajien kanssa arkisista asioista itse.