Autosta eroon

14.9.2010

Rosa Meriläinen

Ympäristöeetikko Leo Straniukselta olen oppinut, että kulutuksen osalta olennaisimmat ekovalinnat tehdään syömisessä, asumisessa ja liikkumisessa. Viidestä miljoonasta paskan sävystä pahinta itsepetosta on siis se, jos kuvittelee voivansa puhdistaa omatuntonsa tekemällä viikoittain jonkun sellaisen pienen ekoteon, jolla ei ole mitään merkitystä.

Kävelin tänä aamuna kuvauksiin keskustassa sijaitsevan alakoulun ohi juuri ennen kahdeksaa. Näkymä oli outo. Sen sijaan, että olisin nähnyt lapsien saapuvan paikalle eri suunnista, näin autoletkan koulun edessä. Jokaisessa autossa oli äiti, joka posmotti lapselleen jotain viime hetken ohjeistusta. Ihan kuin olisin katsellut amerikkalaista elokuvaa suomalaisen todellisuuden sijasta.

Kyllä minä ymmärrän, että lapset viedään autolla kouluun, jos satutaan asumaan jossain Jumalan hylkäämässä pöpelikössä. En vaadi, että tenavien täytyy hiihtää kymmeniä kilometrejä kouluun ja leikkiä käpylehmillä.

Kaupunkiasumisessa auto on useimmiten vain pahan luokan itsepetos. Tiedän kyllä, miten se lipsahtaa. Asuin vielä vanhempien kotona eli autotaloudessa kun aikanaan sain oman korttini. Silkkaa laiskuuttani kävin autolla jopa lähikaupassa, jos vain isän silmä vältti.

Lasten kanssa itsepetos on helppo, sillä kaikki keinot nopeuttaa aamurutiineja ovat tarpeen. Silloin kun itse en sää- tai tavaranroudaussyistä viitsi viedä Fransia pyörällä perhepäivähoitoon, menen bussilla, vaikka säästän siinä aikaa suhteessa kävelyyn noin viisi minuuttia. Usein tuntuu, että ehtiminen on aina siitä samasta viisiminuuttisesta kiinni.

Jos minulla olisi auto pihassa, osaisinko todella jättää sen siihen silloin kun on muka kiire? Kiire, joka on luotu siitä syystä, että tietää nopeamman vaihtoehdon olevan olemassa. Itse olen pitänyt hyvän elämän mittapuuna sitä, että kiire tarkoittaa lähinnä kenkävalintaa: pääsääntöisesti tykkään käyttää korkokenkiä, koska se tekee oloni ryhdikkääksi ja naiselliseksi. Kiire on sitä, että täytyy laittaa käytännölliset matalat popot jalkaan ja kiristää askeltahtia.

Korkokengät ovatkin yksi autoilua edistävä asia lasten ja kuvitellun kiireen lisäksi. Taannoin lomamatkalla Beirutissa äimistelin, miten paikalliset naiset voivat kaikki käyttää niin poskettoman korkeita kenkiä arjessa. Sitten tajusin, etteivät he kävelekään niillä yhtään mihinkään. Autossa pistokkaat voi laittaa ajon ajaksi sivuun. Mutkan kautta siis myös vaatevalinnat voivat muodostua epäekologisiksi.

Kirjoittaja on entinen vihreä kansanedustaja, joka puraisee blogissaan päivänpolitiikkaa kerran viikossa.

Tweet