Maatalous tuhoaa Itämeren

1.9.2010

Aleksi Bardy

Neljän viikon lomastani vietin 28 päivää merellä. Itämeri antoi parastaan. Oli lämpimämpi kuin koskaan. Suojelu kantaa hedelmää: hylkeitä ja merikotkia nähtiin monta kertaa.

Olen harrastanut purjehdusta kaksikymmentä vuotta. Vasta viimeisten vuosien aikana näitä uhanalaisia on alkanut näkyä säännöllisesti.

Hylkeet ovat hauskoja otuksia, jotka tulevat usein uteliaina pintaan katsomaan ohi lilluvia purjeveneitä, mutta karkaavat takaisin sukelluksiin suurin piirtein siinä ajassa kuin kameran tai kiikarien hakeminen kajuutasta kestää. Yleensä hieman nopeammin.

Itämeren veden laatu sen sijaan ei osoita paranemisen merkkejä. Lämpimästä säästä huolimatta sinilevää oli vähemmän kuin aikaisempina vuosina. Vesi on silti vuosi vuodelta sameampaa. Kalliorannat peittyvät vihreään niljaan.

Kun kyselin vanhan polven purjehtijoilta, miten kivilleajot vältettiin ennen nykyisiä tarkkoja karttoja ja satelliittipaikannusta, vastaus oli yksinkertainen: tähystämällä.

Käsittämätöntä. Merivesi ei enää ole läpinäkyvää, se on vihreää. Jo Ruotsin länsirannikolla voi veneen vedenalaiset osat tarkistaa laiturilta käsin. Täällä tarvitaan nosturi.

Ensi vuoden menoarvioon tullut kolmenmiljoonan euron Itämeri-raha on tietenkin hieno asia, mutta onhan se myös farssi. Merta voisi suojella parhaiten leikkaamalla, ei kasvattamalla budjettia: jos tuki poistettaisiin ranta-alueiden maanviljelyltä ja kalanviljelyltä.

On turha osoitella muiden maiden päästöjä, kun leväkartoista näkyy selvästi, mistä kuona on kotoisin. Verovaroilla maksetuista lannoitteista ja kalanruuasta.

Suojelu ei siis missään nimessä ole rahakysymys, vaan tahtokysymys.

Mutta miten ahtaalle saaristolaiset voi ajaa? Yhdellä ahvenanmaalaisella luodolla köllötteli varovaisesti arvioiden parisataa hyljettä. Jokainen syö valtavan määrän kalaa päivässä (yrittäkää itse lihoa parisataakiloisiksi pelkällä raa’alla kalalla). Varmasti kalastajia harmittaa.

Jos ehdotukseni maataloustukien muutoksesta menisi läpi, ei voisi viljellä kalaa eikä viljaakaan.

Paremman tulevaisuuden isot kysymykset liittyvätkin tähän. Kumpi on tärkeämpää, ihmisen toimeentulo vai luonnon hyvinvointi? Jos molemmilla on väliä, kuka ratkaisee yhtälön viisaasti? Saaristossa, Suomessa ja maailmassa.

Se on niin hankala asia, että Itämeren suojelu keskittyy veneilijöiden pissasta ja kakasta huolehtimiseen. Vaikutus Itämeren ravinnekuormaan on joitain prosentin osia.

Seuraavaksi voidaankin laskea veneilyn promillerajaa. Vaikuttaa puuhakkaalta, vaikka ei mitään autakaan.

Kirjoittaja on tuottaja ja käsikirjoittaja. Kirjoitus on julkaistu alunperin 27. elokuuta ilmestyneessä Vihreässä Langassa.

Tweet