Lasillinen Acalonia, kiitos!

20.8.2010

Lena Björklund

Viiniala on luovaa ja kekseliästä, joskus jopa rikollisesti. Kun laittomuuksista jäädään kiinni, menee maine taatusti toimijalta, mutta joskus koko maalta niin kuin Itävallalta 1980-luvulla.

Energisesti lahjakkuutta käytetään myös viiniprosessin ihan lailliseeen manipuloimiseen, kun pyritään valmistamaan muoti- ja trendiviinejä.

Ja sitten ovat nämä maaperästä ja paikallisuudesta sekä viininteon kulttuuriperimästä innostuneet ja vanhoihin rypälelajikkeisiin intohimoisesti suhtautuvat luovat. Moni heistä toimii kuin hyvä kasvattaja: edesauttaa viinin kehittymistä ikiomaksi itsekseen ja sitä, että se välittää myös tiettyä kulttuuria.

Eikä pidä unohtaa myöskään myöhempien aikojen naturalisteja, ekstremistejä, jotka valmistavat mahdollisimman luonnollisia viinejä. Heidän määränsähän lisääntyy koko ajan.

Oma viinikiinnostukseni perustuu lähes yksinomaan kahden viime mainittujen viinintekijöiden toiminnan seuraamiseen.

Näin toukokuussa ihan villin ikiomaksi itsekseen kasvaneen Grauburgunderin, eli Pinot Gris´n, itäisessä Itävallassa. Viiniköynnöksiä ei tarkoituksella, aluksi koemielessä, oltu leikattu kymmeneen vuoteen.

Tarhasta valmistettiin viiniä nimeltä Graupert, koska se viittaa ihmiseen, joka ei koskaan kampaa tukkaansa. Takkutukka-viini siis.

Graupertia valmistaa supersteinerilainen biodynaaminen maa- ja viinitila Meinklang, jonka toimenpiteille Rudolf haudassaan taatusti taputtaa.

Ostin Takkutukkaa toukokuisella viinimatkallani useita pulloja, sillä pidin sen mausta kovasti.

Keväinen viinimatkani oli elämäni toinen ja jälleen luomuviinejä Suomeen tuovan Bioviinin oivasti suunnittelema. Matka alkoi Unkarista, jatkui Itävaltaan, mistä suuntasimme Tsekin Määriin. Pois tulimme Saksan kautta, laivalla Travemündestä Helsinkiin, pullot hyvässä tallessa bussin tavaratilassa.

Vierailimme vain perhetiloilla. On nautittavaa liikkua vaatimattomien, mutta ammatistaan ylpeiden viinintekijöiden parissa.

Minulle aiemmin tuntemattomia lajikkeita tuli vastaan solkenaan. Unkarissa Furmint, Muscat Ottonell, Kiralyleanyka, Irsai Oliver.

Tsekin rypälekirjoa ei voi edes luetella, niin suunnaton ja villi se on. Majoituttuamme Mikulovin kaupunkiin olimme heti pulassa, kun vinotekassa pyysimme Rieslingiä.

Tarkoitimmeko ehkä Ryzlink vlasskya vai Ryzlink rynskya, kysyi ystävällinen tarjoilija. Molempia oli. Sittemmin selvisi, että vlassky on riesling, jota kutsutaan muun muassa Italian Rieslingiksi. Se ei ole sukua tutulle Rieslingille eikä sillä taida olla tekemistä Italiankaan kanssa. Mutta vanhat sukujuuret sillä on.

Valticen linnassa lajikkeiden villeys tuli vastaan vyörynä. Siellä saattoi maistella mitä oudomman nimisestä rypäleestä valmistettua viiniä. Toin kotiin Aureliusta ja Pálavaa, valkoviinejä molemmat. Ensin mainittu on risteytetty Neuburskesta ja Ryzlink rynskysta, jälkimmäinen Traminerista ja Müller Thurgausta.

Naapureista kootussa viinimaistelussa molemmat todettiin kesällä oiviksi valkoviineiksi.

Brezin pikkukaupungissa tapasimme Martin Sebestan, itseään korostamattoman lempeän luomuviljelijän, jonka seinillä komeilivat hienot kunniakirjat. Maistoimme muun muassa Rulandské sedéta ja Rulandské modréta, mikä sai minut hetken odottamaan ties mitä.

Kunnes selvisi, että ensin mainittu on Pinot Gris ja jälkimmäinen Pinot noir.

Tilaisuudessa tulkkina toiminut luomutarkastaja saattoi meidät yhteen uusien rypälelajikkeiden kehittäjän kanssa. Ilmassa oli ainutlaatuisen kokemuksen väreilyä, kun viisitoistahenkinen ryhmämme eräänä iltapäivänä istui ravintolan sivuhuoneessa jo harmaahapsisen pariskunnan tarjotessa meille valmistamiaan viinejä.

Insinööri Drahomir Misan ja hänen vaimonsa Marie Misován viineissä ei ollut painettuja etikettejä eikä olisi voinut ollakaan. Niitä ei voi myydä, sillä niitä lajikkeita, jotka aviomies on risteyttämällä kehittänyt, ei ole vielä hyväksytty kaupallisiin lajikkeisiin.

Mutta nimet niillä on. Maistoimme Agnia, jonka äiti ja isä ovat André ja Irsai Oliver, ja Arianaa, joka on Ryzlink rynskyn, Svatovavrinecken ja Zweigeltin risteytys. Svatovavrinecke on sama kuin Saint Laurent.

Sitten tuli erilaisia Cabernetejä: Cabernet Moravia ja Cabernet Mitos. Ensin mainittu on Zweigeltin ja Cabernet francin risteytys, jälkimmäinen Frankovka modrán ja Cabernet Sauvignonin risteytys. Frankovka on sama kuin Itävallan Blaufränkisch.

Lopuksi laseihin kaadettiin Acolonia. Acolon on vasta viisi vuotta vanha lajike, kertoi insinööri Misa. Se on risteytetty Blaufränkischistä ja Dornfelderistä.

Drahomir Misan isoisä aloitti uusien lajikkeiden kehittämisen yhdeksänkymmentä vuotta sitten. Hänen poikansa jatkoi isänsä työtä ja sitten oli vuorossa lapsenlapsi Drahomir.

Kun saa tilaisuuden osallistua näin ihmeellisiin maistiaisiin, ei mikään kiitos oikein riitä. Vilkutimme poistuvan Ladan perään niin kauan kuin se näkyi, mutta onneksi tajusimme myös kerätä rahaa toinen toisiltamme. Pariskunta nukkuu nyt yönsä Marimekon lakanoissa.

Tsekissä on viisikymmentä myyntiin hyväksyttyä rypälelajiketta ja myyntilupaa ilmeisesti odottaa iso joukko. Monet kansainväliset rypälelajikkeet ovat vaikeasti lausuttavia tsekiksi ainakin suomalaisen suussa. Insinööri Misa näyttää kehitelleen helpompia.

Minulla on Tsekissä jopa kaima, Lena, joka on risteytetty Lipovinasta ja Irsai Oliverista ja hyväksytty kaupalliseksi 2000-luvulla.

Lopuksi vielä linkki, jossa on englanniksi perusesittely Tsekin lajikkeista. Lista ei tosin ole kovin kattava.

Tweet