Ensimmäisenä asialla

21.6.2010

Vihreät lasit

Mitä yhteistä on Barack Obamalla, Irja Askolalla ja labradorinnoutaja Helmillä?

Tämä on helppo: kaikki ovat ensimmäisiä laatuaan. Obama ensimmäinen ”värillinen” Yhdysvaltain presidentti, Askola Suomen ensimmäinen naispiispa ja Helmi maamme ensimmäinen yksinomaan tupakan etsintään koulutettu tullikoira.

Kaikki ovat myös saaneet melkoisesti mediahuomiota ensimmäisyytensä ansiosta.

Sekä Obaman presidenttiys että Askolan piispuus ilmentävät isoa yhteiskunnallista muutosta, jota on kätevää käsitellä yksittäisen ihmisen kautta. Tupakkaa nuuskiva koira taas on kiva anekdootti.

Median näkökulmasta minkä tahansa tavanomaisenkin asian uutisarvo kohoaa noin kolmesataa prosenttia, jos siihen voi liittää etuliitteen ”ensimmäinen”.

Hätätilanteessa – kuten kesällä – silläkin voi olla uutisarvoa, että Valmari Virtanen on ensimmäinen 53-vuotias uhtualainen, joka on vieraillut Kurikan Alkossa.

Ensimmäisyysnäkökulmasta melkein mikä tahansa trivialiteetti vääntyy uutiseksi.

Jostain syystä etenkin urheilussa ja vuorikiipeilyssä tämä tilastohurjastelu on voimissaan. Kyse voi olla siitä, että urheilussa täytyy täyttää eniten sivuja ja lähetysaikaa, vaikka sanottavaa on oikeasti aika vähän.

Mitä merkitystä on sillä, että Brasilia ei ole koskaan hävinnyt ensimmäistä otteluaan MM-kisoissa?

Onko se jotenkin merkityksellisempi kuin tieto, että kolmatta ottelua ei ole hävitty?

Monissa tapauksissa ensimmäisyys on median nielaisema markkinointikikka.

Näin on taattu julkisuus esimerkiksi Espooseen nousevalle Suomen ensimmäiselle drive-in-teatterille tai Suomen ensimmäiselle Best Seller Competition -myyntikilpailulle.

Osin kyse on myös median halusta saada uusia kasvoja kaluttavaksi. Erityisesti tämä pätee viihde-, kulttuuri- ja urheilujournalismissa.

Jostain syystä Helsingin Sanomat palkitsee vuosittain parhaan esikoiskirjailijan, vaikka ”paras neljäs kirja”-kisassa taso olisi varmasti kovempi.

Ensimmäisyysjournalismi on siinäkin mielessä tehokasta, että juttuihin voi palata myöhemmin yhä uudestaan.

Tasavuosina voi muistella esimerkiksi Suomen ensimmäistä naisinsinööriä (Jenny Markelin, 1905), tietokonetta (Ensi tai Esko, 1954-60) tai automarkettia (Tampereen Koivistonkylän EKA, 1976).

Kirjoittaja on median sisäpiiriläinen, joka kaipaa enemmän juttuja viimeisistä mohikaaneista. Kirjoitus on julkaistu alunperin 18. kesäkuuta ilmestyneessä Vihreässä Langassa.

Tweet