Irti pamfleteista!

14.6.2010

Vihreät lasit

Suomalainen kulttuuriperintö on kuolettavasti uhattuna. Veteraanien ja suurten ikäluokkien rakentama hyvinvointi horjuu savijaloillaan. Syyllinen on tiedossa, mutta harva uskaltaa puhua siitä ääneen.

Sanottakoon se nyt: Pamfletit.

Suomalaiskustantamot ovat pari vuotta suoltaneet uusmuodikkaita kiistakirjoja siihen tahtiin, että Helsingin Sanomien yleisönosasto kalpenee mielipidekirjoitelmien määrässä.

Innostus on edennyt siihen pisteeseen, että Facebookin statuspäivityksiä aletaan pian julkaista pamfletteina. (Pekka ajattelee että demokratia ei toimi.)

Pamfleteissa kuorrutetaan taustatyön puute vahvoilla ennakkoluuloilla ja kääritään paketti perusteettomiin kärjistyksiin.

Lienee turvallista sanoa, että pamfletistien enemmistö on koulukiusattuja nörttejä, joita yhdistää halu päästä pätemään edes kerran elämässään.

Tyypillinen pamfletti heittelee löysiä väitteitä epäkohdista, joiden taakse se ei kuitenkaan jaksa pureutua. Esimerkkejä tällaisista pamfleteista ovat… noh… äsken ne olivat mielessä, mutta tiedättehän te nyt nämä.

Keskimääräinen nykypamfletti onkin ensisijaisesti tekijänsä egotrippi – tapa päästä narisemaan julkisuuden nurkkaan sataan kertaan vatvotusta aiheesta. WSOY julkaisee Barrikadi-pamfletteja, Teos Teesejä ja Into Kustannus panee omiaan.

Tammella on kertaalleen kuopattu Huutomerkki-sarjansa.

Sitä täytyy Journalistin ohjeiden mukaan kutsua aina ”legendaariseksi”, koska sarja herätti keskustelua pari kertaa Kekkosen aikaan.

Kustantajalle pamfletti on kannattava investointi. Kirjan tekeminen maksaa tuskin mitään, ja kohunälkäiset toimittajat hoitavat markkinoinnin. Ulkoasuun ja oikolukuun ei tarvitse panostaa, kun voi aina vedota siihen, että pamfletin pitää olla ajankohtainen.

Suomesta ei kuitenkaan löydy niin paljon uusia ajatuksia päivänpolttavista epäkohdista, että pamflettien äläykset jaksaisivat nostattaa keskustelua.

Tästä syystä pamfletin aihe on usein niin marginaalinen, että se kiinnostaa lähinnä kirjoittajaa itseään. Vai kuinka moni vihreä myöntää lukeneensa Liisa Liimataisen pamfletin Iranin vihreän liikkeen digitaalisesta vallankumouksesta?

Pamfletit eivät myöskään edistä kestävää kehitystä, sillä tekstit vanhenevat nopeasti. Suuri tekstiviestiajattelija Pekka Sauri onkin todennut, että tämän päivän pamfletti on huomispäivän pefletti. Pamfletistit voisivat jatkossa keskittyä laatimaan Pääoman, Lajien synnyn tai Koraanin kaltaisia – iättömiä ja maailmaa oikeasti muuttavia – teoksia.

Ai niin, mutta sen eteenhän pitäisi tehdä oikeasti töitä.

Kirjoittaja on median sisäpiiriläinen, joka on valmis laajentamaan tekstiä, jos kustantaja niin haluaa. Kirjoitus on julkaistu alunperin 11. kesäkuuta ilmestyneessä Vihreässä Langassa.

Tweet