Sorsa ja Tšernobyl

19.5.2010

Pekka Haavisto

viime viikon tiistaina pidetyssä eduskunnan ydinvoimakeskustelussa Matti Vanhasen ponsi oli muisto vain. Vanhasen ponnen taaksehan kerättiin 1993 kansanedustajien enemmistö, ja se kaatoi silloiset suunnitelmat viidennestä ydinvoimalasta.

Paavo Lipposen ensimmäisessä hallituksessa 1995–1999 ydinvoima oli poissa päiväjärjestyksestä.

Vanhasen pontta käsiteltäessä Tšernobylin ydinvoimaonnettomuus vuonna 1986 oli vielä tuoreessa muistissa. Viime viikon debatissa vain Esko-Juhani Tennilä palasi Tšernobylin onnettomuuteen ja sitä seuranneeseen shokkivaikutukseen.

Hän kertoi tuon onnettomuuden muuttaneen oman kantansa ydinvoimaan ja kertoi taannoisesta käynnistään Tšernobylin lähialueiden autioissa kerrostaloissa. Tennilä varoitti, että ydinvoimaa ei saa rakentaa lähellä asutusta.

Oman retkeni Tšernobyl-aikaan tein lukemalla Yleisradion entisen pääjohtajan Sakari Kiurun mainioita muistelmia Valta ja viesti (Työväen Sivistysliitto 2010).

Kiuru kertoo, miten 24.4.1986 sattuneesta ydinvoimaonnettomuudesta alkoi tihkua tietoa päiviä myöhässä ja vain tipoittain – ensin Ruotsin kautta.

Kalevi Sorsan hallitus uhkasi Kiurun mukaan Yleisradiota toimiluvan peruuttamisella, jos Yle julkaisisi onnettomuudesta mitään muuta kuin Säteilyturvakeskuksen (STUK) virallista tietoa.

Hallituksen tiedotuksesta vastasi tuolloin sisäministeri Kaisa Raatikainen, joka oli onnettomuuden vaikutuksista täysin pihalla.

Kiurun muistelmat muistuttavat riskistä, että ydinvoimalla voi olla myös rankkoja yhteiskunnallisia seurauksia silloin, kun kaikki ei sujukaan asiantuntijoiden suunnitelmien mukaan.

Kriisien sattuessa valta pakkaa siirtymään pienelle asiantuntijoiden joukolle, joiden antamista tai panttaamista tiedoista muut joutuvat riippuvaisiksi.

Nyt nämä asiantuntijat vakuuttavat meille, että Tšernobylin kaltainen onnettomuus ei enää ole mahdollinen ja että nykyään kaikki on toisin.

Kansalaisena haluaisin uskoa näin – mutta epäilys jää.

Tweet