Teknokraattien puolue?

18.5.2010

Tuomas Rantanen

Vihreätkö hippejä ja elämäntapainkkareita? Hah, näin veisteltäessä virhekulma on melkein yhtä pielessä kuin jos uskoisi kaikkien kokoomuslaisten olevan kuningasmielisiä pikkukauppiaita tai demareiden oikeita duunareita.

Vaikka vihreiden puoluekokouksesta päätyy uutiskuviin taatusti yhä se vihoviimeinen risuparta ja se kirjavinta villasukkaa kutova luomuneito, vihreiden kabinettikerroin ei enää pitkään aikaan ole ollut muista piiruakaan jäljessä.

Vihreilläkin valta on kasaantunut politiikan pelisäännöt hyvin sisäistäneen toimijajoukon käsiin. Lisää samaa sakkia löytyy etujärjestöistä, markkinavoimien lobbauskoneistoista, tiedotusvälineistä ja vakiintuneimmista kansalaisjärjestöistä. Kyse on vallankäytön ammattilaisista.

Asiantuntijat käyttävät valtaa nimenomaan teknokratiassa. Teknokratiassa taloudellinen ja tekninen järki johtaa ja erilainen epäinstitutionaalinen arvohaikailu häivytetään häveliäästi yhteistä ilmaa pilaamasta.

Vihreiden ongelma ei ole siinä, että puolue on muuttunut puolueeksi puolueiden joukossa. Tätä hokevat lähinnä ne vanhojen puolueiden edustajat, joilla usko oman puolueensa idealismiin on kuollut jo paljon aiemmin.

Vihreiden ongelma on siinä, että teknokratiakriittisenä aloittaneen puolueen piirissä ei ole huomattu liukumista yhä syvemmälle teknokraattiseen päättelymaailmaan.

Pulma on vähän sama kuin minkä demarit kohdallaan tekivät taklatessaan ay-sidoksensa hämmentämänä kaikkein köyhimmät vaihtoaitioon tai kun Eero Heinäluoma ryhtyi mamupuheillaan lyömään jo valmiiksi lyttyyn lyötyjä. Toisin kuin vanhempia puolueita, vihreitä ei korruptoi niinkään raha tai valikoiva toveruus, vaan nimenomaan se järki.

Älkää ymmärtäkö minua väärin. Järjen käyttö on minustakin sallittua ja usein jopa suositeltavaa. Hyvää teknokratiaa on se, että yhteiskunnallisia kantoja perustellaan asiaperustein eikä ohjausta haeta sen enempää Maon Punaisesta kirjasta kuin pörssiyhtiöiden tiedotteista. Liioin ei ole häpeällistä uskoa koulutukseen, vedota tutkimuksiin ja yrittää argumentoida parhaan argumentin puolesta.

Vaarallista vihreää teknokratiaa on se, jos ideat henkilökohtaisuudesta, yhteisöllisyydestä ja elämäntapamuutoksesta jäävät kokonaan teknologisten ekoinnovaatioiden ja ekoteknisen edistysuskon jalkoihin. Tai se, jos sosiaalinen empatia ja osallisuus nujertuvat tyystin markkinoiden ja hallintorakenteiden viherpestyjen tehostamispuheiden alle.

Huonossa teknokratiassa unohdetaan, että asiantuntijuuskin on aina näkökulmasidonnaista. Ja että kokonaisuudesta irrotetuista hyvistä argumenteista voi yhdessä muodostua yksi tosi huono argumentti.

Teknokratia tekee politiikan tarpeettomaksi. Demokratiassa on kyse avoimesta kamppailusta siitä, minkälaiset arvot kulloinkin vastaavat kansalaisten – vähemmänkin oppineiden – tulkintaa parhaasta mahdollisesta maailmasta.

Tweet