Silmien väliin juu

10.5.2010

Vihreät lasit

Tällaisena aikana on hienoa olla suomalainen.

Kokoomuksen pää-äänenkannattaja Verkkouutiset kertoi viikko sitten sunnuntaina, että Britannian armeijan sotilas Craig Harrison oli onnistunut ampumaan kaksi talebania kuoliaaksi 2,5 kilometrin etäisyydeltä.

The Timesista kopioitu uutinen hihkui, että surmatöitä pidetään uutena ”snipereiden maailmanennätyksenä”.

Jutun kääntänyt toimittaja Juha-Pekka Tikka kuvaili uskollisesti, mihin ruumiinosiin Harrison oli vihollisia osunut. Sen jälkeen seurasi siteeraus sankarilta: “Olosuhteet olivat täydelliset. Ei tuulta, lempeä sää, selvä näkyvyys. Oli vain talebanin huonoa onnea, että olosuhteet olivat niin hyvät ja näimme heidät selvästi.”

Ai miten tämä liittyy suomalaisuuteen?

No siten, että surmatyöt tehtiin maailman tarkimpina pidetyillä Lapuan patruunoilla. Tämä selvisi seuraavana päivänä, kun sosiaalinen media eli kahelit aseharrastajat olivat kertoneet toimittaja Tikalle, että pitkän matkan tappajina suomalaispatruunat ovat parhaita.

Seurasi jatkojuttu: “Kaksi talebania Afganistanissa 2,5 km etäisyydeltä surmannut tarkka-ampuja käytti Lapuan patruunoita.” Sitäpä sietää juhlia. Mitä siitä, että Suomi ei virallisesti toimita asetarvikkeita sotaa käyviin maihin, mihin Tikka olisi kriittisenä toimittajana voinut kiinnittää huomiota.

Hän olisi voinut kysyä myös, kenen etuja palvelee kuvata sota videopelimäiseksi viihteeksi, jossa paras tarkka-ampuja saa parhaat pojot.

Tai kertoa, mistä tiedämme, ettei alkuperäinen juttu ole brittipropagandan tarpeisiin kehitetty iltasatu.

Ilta-Sanomissa aiemmin työskennelleen JP Tikan kriittisyys on tosin aina suuntautunut hieman toisenlaisiin kohteisiin – esimerkiksi siihen, miten siviilipalvelusmies Marko Ahtisaari saattoi pitää puheen HYY:n vuosijuhlissa.

Yhtä kaikki, porvarillisen internetin kotimainen pää-äänenkannattaja tuntuu olevan perin innoissaan Afganistanin-ristiretkestä.

Onneksi sotasensuuri ei ole vielä estänyt muita viestimiä julkaisemasta juttuja, jotka antavat konfliktista hieman monipuolisemman kuvan.

Sellainen oli esimerkiksi ulkoministeriön neuvonantajan Olli Ruohomäen Helsingin Sanomiin pari viikkoa sitten kirjoittama arvio Abdul Salam Zaeefin omaelämäkerrasta My life with the Taliban.

Ruohomäki kirjoitti: ”Länsimainen lukija ei välttämättä ymmärrä talebanien ajatusmaailmaa, mutta kirjasta välittyy kuva heistä ihmisinä, ei vihamielisinä hirviöinä, jollaiseksi heidät usein on leimattu.”

Mutta että ihan 2,5 kilometrin päästä! Ja suomalaisella luodilla!

Tweet