Entä jos

23.4.2010

Elina Grundström

Tarvittiin tulivuorenpurkaus muistuttamaan, että kenelle tahansa voi sattua koska tahansa ihan mitä tahansa. Savupilvien aiheuttama liikennekaaos on ollut hyvä osoitus elämän arvaamattomuudesta, ja se antaa aihetta monenlaisiin ajatusharjoituksiin.

Entä jos matkailukohteisiin juuttuneet tuhannet suomalaiset olisivatkin joutuneet jäämään sinne määrämättömäksi ajaksi? Entä jos Suomeen ei olisi voinut palata ollenkaan luonnonkatastrofin tai verisen vallankaappauksen vuoksi?

Kuinka kauan vaikkapa Halla-ahon perhe pärjäisi maailmaalla luottokorttien varassa? Ja millaista maahanmuuttopolitiikkaa he toivoisivat maalta, jossa sattuvat olemaan?

Kenelle tahansa voi sattua mitä tahansa on hyvä poliitinen prinsiippi myös sosiaali- ja terveydenhuollon järjetämiseen.

Viime viikon Annassa on koskettava reportaasi nelilapsisesta perheestä, jonka isä saa noin vain aivoinfarktin, eikä pysty enää puhumaan tai tekemään töitä. Lehdessä on juttu myös kahdesta ihan tavallisesta naisesta, jotka ovat saaneet ex-poikaystävältä hivin.

Entä jos se tapahtuisi minulle? Riittävätkö perheen rahat? Saisinko omaishoitajana tarpeeksi tukea? Onko julkinen sairaanhoito tarpeksi hyvää siinä vaiheessa, kun yksityisellä ei enää ole varaa käydä?

Tällaisiakin asioita olisi hyvä miettiä, nyt kun tervedenhuoltolakia uudistetaan.

Mitäpä jos ei koko ajan tehtäisi politiikkaakaan vain kasvun, kannustavuuden ja valinnanvaran näkökulmasta, vaan pysähdyttäisiin miettimään: entä jos.

Tweet