Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
16.4.2010
Pitkään näytti siltä, että ensi kuussa New Yorkissa pidettävä ydinsulkusopimuksen seurantakokous lässähtää kuten vastaava yritys viisi vuotta sitten. Kyse on 40 vuotta sitten syntyneestä sopimuksesta, jossa luvataan olla hankkimatta lisää ydinaseita.
Tämä sopimus on ollut tuuliajolla, mutta tiistaina tapahtui sen kannalta lupaavia käänteitä. Yhdysvallat ja Venäjä päättivät tuhota kymmeniä tonneja aseisiin kelpaavaa plutoniumia, ja 47 maata lupasi lukita maailman ydinaseisiin kelpaavan materiaalin tarkasti terroristien ulottumattomiin neljän vuoden kuluessa. Lohdullista?
Neljä vuotta kuulostaa kyllä pitkältä ajalta. Varsinkin nykyisessä tilanteessa, jossa rauhanomaisen ydinvoiman suosio on kasvanut. Asiantuntijoiden mukaan ydinvoimaloiden lisääntyminen nimittäin vaikeuttaa ydinturvallisuuden valvontaa, vaikka niissä käytetty uraani ei todellakaan kelpaa sellaisenaan ydinaseisiin.
Wienissä ydinasevalvonnan ja -riisunnan analyytikkona toimiva Jenni Rissanen esimerkiksi varoitti jo muutama vuosi sitten, että taloudellisista syistä kasvanut sinänsä laillinen kiinnostus uraanin rikastamiseen ja ydinpolttoaineen jälleenkäsittelyyn madaltaa kynnystä valmistaa ydinaseita.
Kun tekniset keinot uraanin rikastamiseen on otettu käyttöön, on Rissasen mukaan askel ydinaseen kehittelyyn enää poliittinen. Hän katsoo, että nyt voi syntyä uusi ”virtuaalisten ydinasevaltioiden” luokka, jolla on halutessaan tekniset valmiudet muuttua ydinasevaltioiksi nopeastikin.
Rissasen mukaan kansallista rauhanomaistakin uraanin rikastamista ja ydinpolttoaineen jälleenkäsittelyä tulisi turvallisuussyistä välttää. Hän perustaisi sitä korvaamaan kansainvälisen ydinpolttoainepankin, eräänlaisen globaalin bensa-aseman, jossa eri maiden ydinvoimalat täyttäisivät tankkinsa.
Tweet