Kapakat vapaaksi

30.3.2010

Rosa Meriläinen

Taivas on lonkeronharmaa, maa oluenruskea. Joitakin vuosia sitten maaliskuun lopulla aurinko paistoi lämpimänä, niin lämpimänä, että saattoi riisua takin pois. Oli terassikeli, mutta terassille ei saanut tarjoilla.

Kirjoittelin silloin kaupungille, mikseivät terassit voi olla auki silloin kun on terassisää. Eikö kevään tulon näekin paremmin ikkunasta kuin kalenterista?

Pussikaljalle toki voi mennä heti sään salliessa, mutta itse taidan olla pikemminkin pubi-istuja: nautin siitä, että voin mennä kavereiden kanssa höpöttämään tilaan, missä anniskelu pelaa ja vessaan pääsee luvan kanssa.

Paras ja hauskin ilta ei aina ole pitkä, mutta harmittavan usein hauskanpito loppuu kesken nihkeilijöiden säätämän lainsäädännön takia. En ole mikään diskohile, vaan tykkäisin istua iltaa paikassa, missä kuulee oman juomisensa. Neljän baarit eivät koskaan ole sellaisia.

Teininä tiesin Tampereen keskustasta kivan salakapakan, jossa saattoi istua aamukuuteenkin asti. Nyt sellaista ei joko ole tai en sen sijaintia tiedä. Niinpä joudun kahdelta vaihtamaan mölybaariin ja neljältä etsimään jatkoja – tai naapurieni iloksi järjestämään sellaiset.

Brysselissä ei tätä pelkoa ole. Jos asiakkaita riittää, baarin omistaja voi pitää paikkaa auki vaikka aamuun asti. Sellaista kaupunkikapakkakulttuuria kaipaan tännekin.

Aloin kannattaa täysin vapaita aukioloaikoja asuessani Helsingissä Sörnäisten metroaseman vieressä. Havaitsin, että ne paikat, joissa todella epätoivo haisee, joissa käy se lohduttomin puliporukka, ne paikat menevät aikaisin kiinni ihan vapaaehtoisesti. Päivittäisjuopot aloittavat aamulla, eivätkä rieku aamuun.

Toki kansanterveyslähtöisen alkoholipolitiikan perusta on se tieteellinen tieto, että sekä tarjontaa rajoittamalla että hintaa nostamalla voidaan vähentää alkoholin käyttöä ja sen aiheuttamia haittoja. Mutta joku roti rajoituksillakin. Hauskanpito on sekin tärkeää. Minusta olisi hauskaa, jos lailliset kapakat saisivat olla auki niin kuin lystäävät.

Tweet