Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Georg Boldt
Muskeleita. Tapani Vaahtorannan vetämä instituutti kouluttaa afrikkalaisia virkamiehiä.
Tapani Vaahtorannan putiikki petraa afrikkalaisten neuvottelutaitoja
4.3.2010 15.44
Tapani Vaahtoranta vastaa puhelimeen Tansanian auringon alla.
Suomen Ulkopoliittisen instituutin entinen johtaja ja tutkija on lentänyt lauantaina Dar es Salaamiin perustaakseen sinne suomalaisten rahoittaman kestävän kehityksen instituutin. Avajaisia vietetään 16. maaliskuuta.
”Aloitamme ihan tyhjästä. Vuokratiloja kunnostetaan parhaillaan”, Vaahtoranta kertoo.
Vaahtorannan lisäksi työnsä on aloittanut kaksi suomalaista ja yksi tansanialainen työntekijä. Toimistossa on tilat yhteensä 16:lle.
Koulutusinstituuttia on valmisteltu noin vuoden verran, ja se on epäsuoraa seurausta Tansanian ja Suomen hallitusten vuonna 2002 käynnistämästä Helsinki-prosessista. Globalisaatiokeskustelun synnyttämä hanke päättyi vuonna 2008.
Keskeinen ideanikkari on ollut ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen. Väyrysen johdolla valmistellun kehityspoliittisen ohjelman hengessä instituutin on tarkoitus edistää kestävää kehitystä.
Tämä tapahtuu muun muassa vahvistamalla afrikkalaisten muskeleita kansainvälisissä neuvotteluissa, käytännössä kouluttamalla paikallisia virkamiehiä, kansalaisjärjestöjä ja toimittajia.
”Keskusteluissa on tullut selvästi esille, että tansanialaisilla ja muilla itä-afrikkalaisilla on ollut vaikeuksia pärjätä kovan tason neuvotteluissa, kuten Kööpenhaminassa.”
Pilottikurssit järjestetään syksyllä tansanialaisille. Tulevaisuudessa instituutin on tarkoitus kouluttaa myös muita itä-afrikkalaisia.
Vaahtorannan mukaan Afrikka elää parhaillaan kovaa murrosta. Maanosan luonnonvaroista on syntynyt uusi kilpailuasetelma, kun Kiina ja Intia ovat tulleet investointeineen Afrikkaan rytinällä ja arabimaat ostavat viljelysmaata kovalla hinnalla.
Uuden instituutin toimistokin on kiinalaisten rakentama.
”Toisaalta Kiinan ja Intian talouskasvu antaa Afrikalle uusia kehitysmalleja. Tämä voi olla asia, jota meidän kannattaa pysähtyä pohtimaan paikallisten kanssa. Ketkä ovat parhaita kumppaneita, ja miten heidän kanssaan pärjätään?”
Läntisissä kehitysyhteistyöpiireissä Kiina nähdään usein eräänlaiseksi häiriköksi, joka investoi ja rahoittaa mitä lystää korruptiosta tai ympäristövaikutuksista piittaamatta.
”Toki Kiinalla on paljon opittavaa, mutta paikallisten kannalta yhteistyöstä Kiinan kanssa on myös hyötyä. Kiina rakentaa juuri sellaista infrastruktuuria, jota täällä tarvitaan, ja sen talouskasvu nostaa afrikkalaisten luonnonvarojen hintoja.”
Vaahtorannan mukaan instituutti voi kuitenkin tarjota afrikkalaisille parempia välineitä päättää itse, kenen kanssa yhteistyötä tekevät.
Suomi on myöntänyt yhteensä seitsemän miljoonaa euroa instituutin toiminnan käynnistämiseksi seuraavien kolmen vuoden aikana. Myös Vaahtorannan sopimus on tälle ajalle.
Tämän jälkeen rahoitusta on tarkoitus saada myös muilta: Maailmanpankilta, säätiöiltä ja YK:lta.
Vaahtorannan mukaan tämä onnistuu Upin johdossa hyväksi havaitulla kolmen H:n periaatteella.
”Jotta onnistuu, on oltava hyvä, hyödyllinen ja hauska.”
Laitoksen on oltava korkeinta kansainvälistä tasoa, hyödyllinen afrikkalaisille ja motivoiva työntekijöille.
Tapani Vaahtoranta, 55
- Ohjelmajohtaja, Dar es Salaam Institute for Sustainable Development.
- Työskennellyt Ulkopoliittisessa instituutissa johtajana vuosina 1991–1998 ja 2001–2007, Ulkopolitiikka-lehden päätoimittajana sekä ympäristö- ja luonnonvarapolitiikan tutkimusohjelman johtajana.
- Väitellyt kansainvälisestä ympäristöpolitiikasta. ”Tiedän aika paljon instituutin pyörittämisestä ja kestävän kehityksen ympäristöpuolesta. Se, missä minulla on eniten opittavaa, on Afrikka.”
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
