Vihreät vaarat

18.12.2009 9.46

Laura J. Rantanen

Öljyriippuvuuden vähentäminen ja ilmastonmuutoksen torjuminen poistavat maailmasta joitain pahimpia uhkia, mutta luovat myös uusia. Uusi energiatalous voi luoda kansainvälisiä konflikteja siinä missä vanhakin.

1. Terrori-iskut aurinkovoimaloihin

Öljyn korvaaminen uusiutuvilla energiamuodoilla aiheuttaa epävarmuutta, koska luonnonvarojen dynamiikka on erilainen, sanoo Ulkopoliittisen instituutin tutkija Mari Luomi.

Esimerkiksi aurinkoenergia ei ole niin helposti liikuteltavissa kuin öljy.

”Aurinkoenergiaa voi siirtää voimajohtoja pitkin, mutta se ei liiku helposti tankkereissa kuten öljy. Siksi aurinkoenergiaverkostot ovat haavoittuvia terrori-iskuille”, Luomi sanoo.

Myös Venäjän ja Ukrainan kaasukiistat ovat osoittaneet, millaisia ongelmia voi syntyä, jos putki tai sähkölinja kulkee valtioiden läpi.

Euroopan energiantarve voitaisiin tyydyttää kattamalla vain murto-osa Saharasta aurinkopaneeleilla.

”Mutta jos joku lentäisi paneeleihin isolla jetillä, pimenisi osa Eurooppaa.”

2. Sota vedestä

Biopolttoaineiden viljeleminen vaatii paljon vettä. Vesisodista puhutaan paljon, mutta monen tutkijan mielestä vesi itsessään ei aiheuta sotaa, vaan taustalla on aina jotain muuta.

”Yksinkertainen esimerkki on se, että Yhdysvallat voi sotia öljysotia kaukana kotoa, mutta ei vesisotia, koska vesi virtaa valtiosta toiseen”, Luomi sanoo.

Historiasta ei tunneta yhtään valtioiden välistä vesisotaa, huomauttaa myös Ulkopoliittisen instituutin ympäristö- ja luonnonvarapolitiikan tutkimusohjelman johtaja Tapani Vaahtoranta.

Valtioiden sisällä vesikonflikteja tosin on ollut.

”Tietysti voidaan aina sanoa, että vedestä ei ole ollut todellista pulaa. Toistaiseksi ongelmat on selvitetty yhteistyöllä”, Vaahtoranta toteaa.

Näin on ollut jopa rutikuivassa Lähi-idässä. Turkki, Syyria ja Irak käyvät parhaillaan kiihkeitä neuvotteluja jaetuista vesivaroistaan, Eufrat- ja Tigris-joista.

Syyria on kärsinyt vakavasta kuivuudesta kahden viime vuoden aikana. Kuivuuden seurauksena 160 kylää on autioitunut ja arviolta 800 000 ihmistä on menettänyt elinkeinonsa.

3. Ydinvoiman renessanssi

Ilmastonmuutoksen vauhdittama ydinenergiabuumi on keskittynyt energiannälkäiseen kehittyvään maailmaan. Yli kaksi kolmasosaa viime aikoina julkistetuista ydinvoimahankkeista on kehittyvissä maissa.

Ydinenergia tuo mukanaan onnettomuusriskin, eikä ydinjätteen varastointikaan ole ongelmatonta. Suurin uhka kuitenkin on, että ydinmateriaalia joutuu vääriin käsiin.

”On ihan selvä riski, että ydinpolttoainetta tai -jätettä joutuu terroristien käsiin. Kaikki valtiotkaan eivät ole yhtä luotettavia ydinenergian käyttäjiä kuin Suomi. Kenen käsiin esimerkiksi Pakistanin ydinaseet loppujen lopuksi joutuvat?” Tapani Vaahtoranta kysyy.

Lähi-idässä käynnistyi ydinvoimabuumi muutama vuosi sitten, kun selvisi, että Iran rakentaa ydinvoimaa. Persianlahden yhteistyöneuvosto vastasi tekemällä tutkimuksen ydinenergian hyödyistä.

Esimerkiksi Saudi-Arabialla on vielä paljon öljyä, mutta pienemmillä mailla, kuten Omanilla, Arabiemiraateilla, Bahrainilla ja Kuwaitilla, on jo pula kotimaisesta energiasta. Ne vievät kaiken öljynsä ulkomaille, koska siitä saa eniten rahaa, ja käyttävät itse samoista lähteistä tulevaa maakaasua.

Rikkaimman arabiemiraatin Abu Dhabin väestö ja talous esimerkiksi ovat kasvaneet 2000-luvulla niin nopeasti, että energiapula on pian huutava.

Sähkökatkoksia on koettu monissa Persianlahden maissa varsinkin kesän kuumina kuukausina, jolloin lämpötilat kohoavat yli 40 asteen ja ilmastoinnin tarve on huipussaan.

”Sarkozyn Ranska sekä Bushin ja Obaman Yhdysvallat ovat ajaneet ydinvoimaa Arabiemiraatteihin. Talvella pitäisi tulla päätös, mikä maa pääsee rakentamaan ensimmäiset ydinvoimalat mahdollisesta kymmenestä. Ensimmäisen kaupan arvoksi on arvioitu 30 miljardia, joka on uskomaton summa talouskriisin kourissa kamppaileville Euroopan maille ja Yhdysvalloille”, Luomi sanoo.

Hänen mukaansa kyse ei ole siitä, että Arabiemiraatit olisi rakentamassa ydinasetta. ”Mutta jos maalla on rauhanomaista ydinvoimaa, se on aina askel ydinpelotteen suuntaan.”

Myös Egypti, Jordania ja Marokko ovat kaavailleet ydinvoimaa.

4. Kilpailu harvinaisista raaka-aineista

Eurooppalaiset, amerikkalaiset ja aasialaiset ovat alkaneet innostua sähköautoista – ja syystä. Sähköautoilla voi olla iso rooli kasvihuonekaasupäästöjen ja öljyriippuvuuden vähentämisessä.

Carnegie-tutkimuslaitoksen tutkija David Rothkopf kuitenkin pelkää, että sähköautojen suosio voi laukaista uuden luonnonvarakonfliktin.

Todennäköisin vaihtoehto sähköauton akuksi on tällä hetkellä litiumakku. Nykyisin kameroissa, tietokoneissa ja kännyköissä käytetyt litiumakut varaavat paremmin ja kestävät kauemmin kuin vanhat nikkeliakut.

Niinpä litiumista tulee kuuma raaka-aine lähivuosina, Rothkopf ennustaa syys-lokakuun Foreign Policy-lehdessä.

Kolme neljäsosaa maailman tunnetuista litiumvaroista on Latinalaisessa Amerikassa, tarkemmin sanottuna Chilen ja Bolivian alueella sijaitsevassa Atacaman autiomaassa.

Litiumvarantojen lisäksi Chile ja Bolivia jakavat vihamielisyyden, jonka juuret ovat maiden 1800-luvun lopussa käymässä Tyynenmeren sodassa.

Bolivialaisten ja chileläisten litiumkaivosten välinen kilpailu – ja mahdollisesti maiden välinen kilpailu litiumakkujen valmistamisesta – voi Rothkopfin mukaan johtaa toiseen Tyynenmeren sotaan. Puhumattakaan litiumin kaivamisen ympäristölle aiheuttamista tuhoista.

Tapani Vaahtorannan mielestä toinen iso ongelma on vihreän teknologian jakaminen.

”Kysymys on siitä, missä maassa läpimurrot tehdään, miten ne saadaan muiden maiden käyttöön ja millä ehdoilla. Jotkut maat vaativat teknologiaa itselleen ilmaiseksi, mutta sen kehittäneet maat eivät halua sitä antaa. Köyhillä mailla taas ei ole varaa ostaa uutta teknologiaa. Tämä on iso ongelma.”

5. Ilmaston sorkkiminen

Ilmastodiplomatian epäonnistuminen on todellinen uhka ihmiskunnalle, sanoo Tapani Vaahtoranta.

Kööpenhaminasta tulee yksi askel prosessissa, joka jatkuu joulukuun jälkeenkin.

”Jos ilmastodiplomatia epäonnistuu ja ilmastonmuutos uhkaa päästä käsistä, ainoaksi keinoksi jää ilmaston manipulointi, eli geo-engineering”, Vaahtoranta sanoo.

Hänen mukaansa manipulointia voi tehdä kahdella tavalla. Ensimmäinen on hiilidioksidin sitominen.

”Yksi ajatus on ollut se, että valtameret täytetään fosforilla ja typellä, jotta niihin saadaan valtavat sinileväkukinnot. Ne sitten imisivät hiilidioksidia. Eli Itämeren rehevöitymisongelmaa levitettäisiin maailmanlaajuisesti.”

Toinen manipulointikeino on ampua ilmakehään jotain sellaista, joka estää auringon lämpösäteilyä pääsemästä maapallolle: keinotekoisia pilviä, avaruuspeilejä tai rikkiyhdisteitä.

”Tällä voi olla tahattomia seurauksia. Emme tiedä, mitä manipuloinnista seuraa esimerkiksi sadeolosuhteiden muuttuessa.”

Ilmastonmuutoksen vaikutukset eivät jakaudu tasaisesti: jotkut maat tulevat kärsimään toisia enemmän. Ilmaston manipuloiminen taas ei välttämättä ole monimutkaista tai vaadi paljon rahaa.

”On vaara, että joku maa alkaa yksipuolisesti sormeilla ilmastoa suojatakseen itseään. Siitä voi syntyä ristiriitoja muiden maiden kanssa”, Vaahtoranta sanoo.

6. Öljysotien viimeinen aalto

Öljyvaltioilla on vielä jokunen lihava vuosikymmen edessään. Useimpien tutkimuslaitosten mukaan öljyllä riittää kysyntää ainakin vuoteen 2030 asti. Vaikka vanhat teollisuusmaat vähentäisivät öljyn käyttöä, Kiina, Intia ja muut nousevat maat pitävät huolen siitä, että öljyn kysyntä pysyy toistaiseksi entisellään tai jopa kasvaa.

Kun maailmanlaajuinen kysyntä lopulta hiipuu, öljytuloista riippuvaisilla mailla on käsissään valtava ongelma. Niiden on täytettävä iso osa valtionkassastaan muilla tulonlähteillä, jotta ne pystyvät elättämään kasvavat väestönsä.

Yhteiskunnallinen paine voi purkautua poliittisina kiistoina ja jopa sotina, jos johtajat takertuvat rikkauksiin tutulla tavalla – ryöstämällä niitä naapureiltaan.

Mari Luomen mukaan ainoa keino ehkäistä konfliktit on, että öljyvaltiot monipuolistavat talouksiaan.

”Öljyvaltiot ovat etsineet tähän ratkaisua jo vuosikymmeniä, mutta tähän mennessä niillä ei ole ollut niin kiire kuin nyt. Vasta kun öljy todella loppuu, maat alkavat toimiin”, Luomi sanoo.

Nopeisiin myyntivoittoihin tottuneiden maiden on ollut vaikea ajatella pitkälle tulevaisuuteen, mutta pieniä hankkeita talouden monipuolistamiseksi on käynnissä. Maailman suurimpia öljyvaroja hallussaan pitävä Saudi-Arabia esimerkiksi pyrkii nostamaan öljyn jalostusastetta, eli kehittämään uusia tuotteita, muun muassa petrokemianteollisuutta.

”Vaikka öljyä ei myytäisikään, siitä voi siltä tehdä jotain, joka tuottaa valtiolle tuloja”, Luomi sanoo.

Muita elinkeinovaihtoehtoja ovat turismi, palvelut ja teknologiateollisuus.

”Näiden alojen kehittäminen vaatii paljon työtä, sillä ne ovat öljyvaltioissa yleensä hyvin heikkoja. Mutta jos tässä onnistutaan, se mahdollisesti muuttaa myös näiden maiden poliittista järjestelmää.”

Persianlahden öljyvaltioiden nykyinen poliittistaloudellinen järjestelmä perustuu Luomen mukaan siihen, että ne saavat helppoa rahaa ulkomailta, eivätkä maiden kansalaiset tee toimeentulon eteen töitä. Toisaalta, kun öljyrahoissa polskiva valtio ei joudu keräämään kansalaisilta veroja, kansalaiset eivät myöskään voi vaatia valtiolta mitään.

Tapani Vaahtorannan mielestä Venäjä kehittyi presidentti Vladimir Putinin aikana juuri tällaiseksi öljyvaltioksi. Siksi öljytulojen väheneminen on sekä Venäjän kansalaisille että sen naapureille vain hyvä asia.

”Näen sen vain turvallisuutta lisäävänä asiana, jos näiden maiden öljytulot alkavat vähentyä, koska se pakottaa ne muuttamaan suhtautumistaan omiin kansalaisiin ja ulkomaailmaan”, Vaahtoranta sanoo.

Mari Luomen mielestä asia ei ole aivan niin yksinkertainen. Jos öljyvaltiot suuntaavat taloutta öljystä riippumattomille aloille, jotka eivät edelleenkään vaadi kansan työpanosta – esimerkiksi aurinkoenergiaan – maat voivat yhä ylläpitää nykyistä autoritaarista järjestelmää.

Tweet