Propagandatoimistosta, päivää

17.12.2009

Elina Hirvonen

Nyt on sellainen tilanne, että maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila on minulle velkaa. Nimittäin ulos pyrskähtäneestä aamukahvista tahriintuneen puseron, myöhästymisen sovitusta tapaamisesta ja työntekoa kovasti häiritsevän pahan mielen.

Ai miksi? No, koska kahvit menivät väärään kurkkuun, kun luin Ylen julkaiseman uutisen, että ministeriö on myöntänyt 250 000 euroa sianlihan IMAGON parantamiseksi. Imago oli nyt pakko kirjoittaa isolla, vaikka sellainen ei ole tapana.

Mutta oikeasti. Sen sijaan että ministeriö olisi ryhtynyt, vaikkapa jo vuosia sitten, parantamaan sikojen ELINOLOJA se ryhtyy nyt, housut kintuissa, parantamaan sianlihan IMAGOA!!!

No, ehkä olen vain ymmärtänyt väärin. Ehkä Suomessa on todella herännyt uusi poliittinen filosofia, joka on luonut vallankumouksellisen uuden tavan ajatella sitä, miten asiat tulee hoitaa. Eli kun lapsi on sairas, ei kannata soittaa lääkärille, vaan sairaan lapsen imagoon erikoistuneelle konsultille.

Ja kun talo palaa, ei toki kannata vanhanaikaiseen tyyliin kutsua palokuntaa, vaan ihan vain pirauttaa näpsäkälle konsultille, joka on erikoistunut tuhkaksi palaneiden raunioiden nousevaan brändiin.

Joten, kun tarkemmin ajatellaan, naputan varmaan turhasta, kun nyt satun olemaan tällainen vanhanaikainen ja muutosvastainen.

Kun ajattelen asiaa enemmän, myös Ulkoministeriön asettama, Jorma Ollilan vetämä brändityöryhmä tekee tärkeää ja arvokasta työtä. Julkisia rahoja kannattaa ilman muuta laittaa siihen, että joku fiksumpi pääsee kertomaan suomalaisille, mitä tästä maasta kannattaa ulkomailla sanoa.

Hyvänen aika. Muutenhan joku lörppäsuu saattaisi Fazerin Sinisen ja Jääkiekon ikimuistoisen MM-kullan sijaan selittää arvokkaille ulkomaalaisille ystäville, mitä tarkoittaa Kehittyvien Maakuntien Suomi tai tuppeen sahattu lauta.

Esimakua antoi jo aina yhtä riehakas Sofi Oksanen Tanskan televisiossa. Mitä siitäkin olisi tullut, jos brändiryhmää edustava Laura Kolbe ei olisi napakasti puuttunut asiaan, ja tuominnut Oksasen lausuntoja Helsingin Sanomissa ”epähygieenisiksi”?

Minua on viime aikoina ahdistanut suomalaisessa yhteiskunnassa sikakysymsten lisäksi muun muassa mielenterveyspotilaiden ja vanhusten hoidon taso, köyhimpien asema ja syrjäytymisen periytyminen sukupolvelta toiselle.

Mutta nyt on taas luottavainen olo. Jostain löytyy varmasti osaava konsultti, joka osaa loihtia mummoille ja mielenterveyspotilaille uuden raikkaan imagon. Varsinkin näiden ryhmien kohdalla sellainen on toki haastavaa työtä, joten kyllä sellaista tekeville konsulttiryhmille täytyy löytyä riittävästi rahaa julkisesta pussista.

Tahdon asioitahan nämä ovat, kysykää vaikka Pohjois-Koreasta!

Tweet