Epäreiluuden huippuvuosi

13.11.2009

Elina Grundström

Vuodesta 2009 on tulossa oma lukunsa historiankirjoihin. Myöhemmin muistellaan, että sehän oli se vuosi, jolloin suomalainen yhteiskuntasopimus irtisanottiin.

Tänä vuonna tehdään useita kalliita päätöksiä, joiden laskut lankeavat pienille pätkätyösukupolville.

Toimittaja Josi Tikkanen laskee uutisessaan, että vanhemmat ikäluokat kuormittavat nuorempia tänä vuonna ainakin neljällä tavalla: valtionvelka kasvaa huimasti, Kööpenhaminassa sovittavat ilmastotoimet maksetaan vasta tulevaisuudessa, eläkejärjestelmä muuttuu nuoria syrjiväksi ja sosiaaliturvan uudistuksesta tulee pettymys pätkätyösukupolville.

Epäreiluuden tunnetta pahentaa se, että eläkejärjestelmää uudistava Jukka Rantalan työryhmä ja sosiaaliturvaa uudistava Sata-komitea työskentelevät maan tavan mukaisesti julkisuudelta piilossa ja työmarkkinajärjestöjen tahtoa noudattaen.

Suomalaisessa yhteiskunnassa tikittää aikapommi. Jos tunne sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta häviää, koko yhteiskuntamalli on vaarassa.

Vuonna 2005 tehty, nuoria rokottanut eläkeuudistus jäi nuorilta lähes huomaamatta, koska se oli niin vaikeaselkoinen ja koska silloin elettiin nousukautta.

Nyt ilmassa on merkkejä sukupolvikapinasta. Vaalirahakohu on osoittanut, ettei vanhaa maan tapaa enää hyväksytä. Myös esimerkiksi Katja Boxbergin ja Taneli Heikan Lumedemokratia-kirja on saanut ainakin nuorten toimittajien keskuudessa aikaan uudenlaista kritiikkiä perinteistä kabinettivaltaa kohtaan.

Ilmasto- ja eläkepommit on pakko hoitaa, mutta ne eivät hoidu, jos päätökset koetaan epädemokraattisiksi. Vähintä, mitä nyt voidaan tehdä, on huolehtia, että sosiaaliturva- ja eläkeratkaisut tulevat avoimeen poliittiseen valmisteluun.

Miksi työmarkkinajärjestöt nuhjaavat kabineteissa päättämässä asioista, jotka eivät niille kuulu? Miksi ne eivät hoida omia hommiaan: sovi keskenään tulokehyksistä ja rauhoita työmarkkinoita?

 

Tweet