Suvaitsevuuteni loppui

21.6.2007

Heidi Hautala

Kirjoittaja on kansanedustaja ja puutarhatieteen maisteri.

Vapaamielisenä ihmisenä haluan avata maamme rajoja omaan lajiini kuuluville tulokkaille, mutta suvaitsevaisuuteni loppuu täydellisesti, kun kohtaan polun varressa tai niityllä vieraan kasvilajin.

Ei, tämä ei ole ksenofobiaa. Pohjoinen luonto on täynnä varoittavia esimerkkejä. Käykää kesälomallanne jylhässä Tromssassa, jota koristamaan joku toi aikoinaan jättiputken. Näyttävä tulokaslaji on valloittanut kaupungin arktisen luonnon niin, että välttämättömyydestä oli tehtävä hyve. Nyt taloksi jäänyt vieras komeilee Tromssaa esittelevän kuvateoksen kannessa.

Jättiputket valloittavat Siperian jokivarsia ulottuen silmänkantamattomiin; eipä ihme, että kasvia kutsutaan myös Stalinin vihaksi.

Jättipalsamin toi Suomeen 1800-luvulla hyvää tarkoittava puutarhaharrastaja, joka ihastui kasvin kookkaaseen varteen ja nopeaan leviämiseen. Helsingissä järjestetään tälläkin viikolla talkoita tämän jopa seitsemän metrin päähän siemeniä sinkoavan valloittajalajin kitkemiseksi.

Lupiinista olen käynyt monta kiivasta väittelyä ja havainnut monen antavan tuon hetken kauniina kukkivan kasvin hämätä itseään. Moni lankeaa myös kurttulehtisen ruusun petolliseen olemukseen tajuamatta, että kohta ovat Itämeren hiekkarannat mennyttä.

Nyt maahamme kohdistuu uusi turvallisuusuhka, jonka edessä puolustusvoimista ei ole apua. Vieraan taimimateriaalin myötä maaperäämme pesiytyy kauhistuttava laakamato. Se koituu maan viljavuutta ylläpitävien lierojen kohtaloksi. Tästä katastrofista voi iloita vain Timo Soini. Laakamato-uhkan toi tietysti tullessaan EU:n myötä vapautunut kasvien tuonti.

Onneksi on myös valopilkkuja. Maatiaiskasveista on tullut suosittu harrastus. Hyötykasviyhdistys ja Maatiainen ry. järjestävät erittäin suosittuja kasvienvaihtopäiviä, joilta vanhojen koristekasvien ystävät tekevät löytöjä. Sanokaamme ei puutarhamarkettien hollantilaisille bulkkitaimille, jotka eivät kestä meidän luonnonolojamme.

Minä, jonka kirjahyllyssä kouluaikojen herbaario on kunniapaikalla, suren sitä, että yhä harvempi tuntee kasveja. Kyky havainnoida kasveja ja niiden elinympäristöissä tapahtuneita muutoksia on köyhtynyt. Yksinkertaisiakaan syy-seuraussuhteita ei ymmärretä. Kaupunkien viheralueet ovat yhtä nokkos- ja koiranputkiviidakkoa, kun nelijalkaiset ystävämme – ja koiraspuoliset kaksijalkaiset – lannoittavat niitä. Missä viipyy koirien suljettu kierto?

Viime sunnuntaina vietettiin luonnonkukkien päivää. Sen kunniaksi Biologian ja maantieteen opettajien liitto lähetti kansanedustajille ihanan kimpun niittykukkia ja vanhoja perennoja.

Kaunis kiitos poimulehdistä, ruiskukista ja tähtiputkista, kiitos tärkeästä sivistystyöstänne! On aika nauttia sydänkesän kasviaarteista kaikin aistein.