Aarteet vaarassa

1.10.2009

Timo Juurikkala

Luontoväki on ollut viime viikot tukka pystyssä: Metsähallitusta väännetään EU-paineiden vuoksi uuteen asentoon. Luonnonsuojelun ja virkistyskäytön tulevaisuus erilaisten hallintomallien kainalossa huolestuttaa.

Metsähallituksen hallinnassa olevat ”kruunun maat” ovat noin kolmannes Suomen pinta-alasta: 12,4 miljoonaa hehtaaria, josta maa-alueita 9 ja vesialueita 3,4 miljoonaa hehtaaria.

Runsaat puolet maa-alueista on Metsähallituksen luontopalveluiden piikissä ja – tällä hetkellä – pääosin metsätalouden ulkopuolella: kansallispuistoja, luonnonsuojelualueita, erämaita, jouto- ja kitumaita, suojeluvarauksia.

Metsähallituksen luontopalveluiden keskeisimmät julkiset tehtävät ovat kansallispuistojen ja luonnonsuojelualueiden hoito ja käytön ohjaus sekä uusien suojelualueiden hankinta yhdessä alueellisten ympäristökeskusten kanssa.

Julkisen vallan käyttöä liittyy myös muun muassa ilmaisten retkeily- ja kalastuspalveluiden tuottamiseen sekä metsästyksen ja luontaiselinkeinojen edistämiseen.

Metsähallituksen metsätalousosaston vastuulla taas on puun myynti ja valtion talousmetsien hoito.

Lisäksi konserniin kuuluu erilaisia liiketoimintaa harjoittavia yksiköitä kuten Villi Pohjola, Morenia ja Laatumaa.
EU:n tavoitteena on, että valtio ei häiriköi vapailla markkinoilla – julkiset hallintotehtävät ja liiketoiminnot on erotettava selkeästi toisistaan.

Metsähallituksen johdon ajama laajan erityisyhtiön malli, josta tosin tietoa ei ole tihkunut hohtimillakaan, ei tee tätä eroa selväksi.

Valtion luonnonvaroihin perustuva liiketoiminta tulee rakentaa siten, ettei syntyvillä yhtiöillä ole kilpailua vääristäviä etuja yksityiseen sektoriin verrattuna.

Luontopalveluiden keskeisistä toiminnoista on parasta muodostaa moderni virasto.

Näin julkisen vallan käyttö ja julkisten palveluiden tarjonta säilyvät hyvän hallinnon mukaisesti avoimina ja suorassa poliittisessa ohjauksessa.

Tällöin voidaan myös varmistaa luonnonsuojelun ja jokamiehenoikeuksien ylläpito ja kehittäminen.

Ehkä olennaisinta kuitenkin on, että näin isoa kokonaisuutta ja elintärkeitä kansallisia arvoja koskeva uudistus tehdään avoimesti ja laajapohjaisesti, eri intressitahoja kuullen.

Nyt organisaatiomuutosta on valmisteltu vain erilaisten salaneuvosten ja oltermannien piirissä – ja homma tuoksahtaa!

Edes Metsähallituksen omia joukkoja ei ole kuultu, saati sitten eri kansalaispiirejä, luontojärjestöjä, metsäalan yrityksiä tai ylipäätään mitään sidosryhmää, jonka elämään muutoksella on vaikutuksia.
Tällaisen tsaarinaikaisen toimintatavan ei pitäisi kuulua enää 2000-luvun Suomen julkiseen hallintoon.

Tweet