Pistävä herkku

8.6.2007 5.52

Eliisa Kilpi

Nokkonen on villivihannesten aatelia. Sesonki jatkuu koko kesän.

Nokkonen on yksi parhaista ja monipuolisimmista villeistä vihanneksistamme. Se sisältää muun muassa rautaa, kaliumia, kalsiumia ja magnesiumia, C- ja E-vitamiinia, B-ryhmän vitamiineja, karoteenia sekä foolihappoa. Nokkonen lisää veren hemoglobiinia ja punasoluja sekä virtsan eritystä ja laskee hieman verensokeria.

Nokkonen kerää nitraatteja, joten kasvupaikan ravinnetilanne on syytä tuntea. Nitraatit muuttuvat elimistössä nitriiteiksi, jotka alentavat veren happipitoisuutta. Se voi olla vaarallista vauvoille ja pienille lapsille. Lantakomposteissa tai muuten runsaasti typpilannoitetussa maassa rehottavat viholaiset kannattaa jättää silmäniloksi.

Puhtaalta paikalta kerätyt alkukesän pehmeät nokkosen versot voi käyttää kokonaan. Kun varret muuttuvat puumaisiksi, poimitaan ehjiä lehtiä ja pehmeitä latvuksia.

Koko kasvusto kannattaa kuitenkin aika ajoin niittää, jotta tuoretta satoa pääsee korjaamaan pitkin kesää. Se, mitä ei käytetä tuoreena, kuivataan talven varalle. Nokkospurkista on hyvä rouhaista pitkin talvea kourallinen soppaan, kastikkeeseen, leipä- ja lettutaikinaan.

Parkkiintuneilla näpeillä keruu ja käsittely käy paljain käsin, kun poltinkarvojen ei anna hipaista kämmenen selkäpuolen ohuempaa nahkaa. Käsineet ja ryöppääminen helpottavat herkkähipiäisen työtä.