Viholainen pataan tai pannulle

8.6.2007 5.50

Eliisa Kilpi

Nokkosten ryöppäämistä suositellaan joissakin ohjeissa, mutta tutkimustietoa käsittelyn vaikutuksesta nitraatteihin ei ole. Sen sijaan keitinveteen liukenee varmuudella iso osa nokkosen parhaista aineksista. Kiehauttaminen voidaan perustella sillä, että ryöpätty nokkonen ei pilkkoessa pistele, mutta keitinvesi tulee ehdottomasti lisätä ruuan joukkoon. Joidenkin ohjeiden mukaan nokkosruokia ei tulisi tarjoilla uudelleen lämmitettyinä nitraattipitoisuuden vuoksi.

Eniten nitraatteja on nokkosen varressa ja juuressa, vähiten nuorissa lehdissä. Varressa voi nitraattipitoisuus olla jopa kymmenkertainen lehtiin verrattuna. Eri kasvuvaiheessa olevien kasvien pitoisuuksista tutkimustulokset ovat ristiriitaisia.

Nokkosen poimija voi äkkiseltään erehtyä luulemaan valko- ja punapeipin tai nukulan versoja nokkoseksi. Niillä ei kuitenkaan ole poltinkarvoja. Nokkosen matkijat ovat käyttökelpoisia yrttejä, joten suurta vahinkoa ei tapahdu, vaikka jokunen koppaan eksyisikin.

Nokkosella voi ryydittää kylpyvettä. Nokkoskylpy kiihdyttää pintaverenkiertoa. Kylpyjä suositellaan etenkin, jos kärsit anemiasta jota aiheuttaa raudan imeytymishäiriö.

Perinteinen nokkossoppa on maitoinen tai kermainen, jauhoilla suurustettu. Tukevoittajaksi sopii sulatejuusto. Jos et halua käyttää jauhoja, tee nokkossoppa perunasosekeittoon. Lisukkeeksi keitettyä kananmunaa tai ruskistettuja leipäkuutioita.

Muikean kalasopan saat, kun keität perunat fileeraustähteistä muhineessa kalaliemessä. Kuullota sipulia, ja nakkaa nokkossilppu sekaan pehmenemään. Lisää soseutettu kala-perunaliemi sekä paloitellut kalafileet. Mausta suolalla ja keitä kalapalat kypsiksi. Makua voi pehmittää kermalla. Kruunaa annos hienoksi hakatulla kananmunalla.

Nokkonen sopii kalan ja piiraitten täytteeksi. Munavoilla täytetty nokkoslettu on tuhtia evästä. Lisukeriisiin tai -ohraan saat makua ja väriä keittämisen loppuvaiheessa lisätyllä nokkossilpulla.