Erimieliset yhtyvät

18.5.2007

Heidi Hautala

Venäläisen ystäväni nilkkaa pakottaa. Hän osallistui huhtikuussa rauhanomaiseen mielenosoitukseen Moskovassa, jossa erikoisjoukot tönivät häntä. Toisella ystävälläni on korkea verenpaine, eikä kotonakaan jakseta aina ymmärtää. Turvallisuuspoliisi puhuttelee häntä usein, työpaikalla tai kadulla. Kummankin rikos on demokratian ja ihmisoikeuksien puolustaminen vailla väkivaltaa.

Samaan aikaan väkivaltaiset nuorisoliikkeet ovat saaneet riehua vähintään viranomaisten hiljaisella tuella. Viroa on syytetty fasistiseksi valtioksi tavalla, joka tuo mieleen 1930-luvun Saksan. Mustasta tulee valkoista ja valkoisesta mustaa propagandan parhaita perinteitä noudattaen.

Joulukuisella opintomatkalla Moskovassa, minulla oli tilaisuus tutustua vallassa olevien ajatteluun keskustelemalla duuman varapuhemiehen, Yhtenäinen Venäjä -puolueen parlamenttiryhmän puheenjohtaja Oleg Morozovin kanssa. Totesin hänelle, että jokainen valta vaatii valvojansa, hallitus oppositionsa. Varapuhemies kysyi hämmästyneenä, olinko todella sitä mieltä, että vallan voisi noin voin antaa shakkimestari Garri Kasparoville, Zhirinovskille tai vaikka kommunisteille?

Retorinen kysymys jäi vaivaamaan minua. Demokratiassahan hallitus ei anna valtaa sopiviksi katsomilleen tahoille, vaan vapaissa vaaleissa kansalaiset voivat vaihtaa vallan. Venäjällä tulevien vaalien tarkoitus on turvata vallan säilyminen ilmeisesti keinoja kaihtamatta. On pelättävissä, että olemme nähneet tästä vasta alkunäytöksiä Moskovan kaduilla.

Tämän lehden kolahtaessa postiluukusta Samarassa pidetään Venäjän ja EU:n huippukokous. Viranomaiset ovat ryhtyneet moniin ennaltaehkäiseviin toimiin, jotta Samarassa ei osoiteta mieltä edes luvallisesti.

Rauhanomaisten mielenosoitusten takana on Toinen Venäjä -koalitio, joka kutsuu itseään myös erimieltä olevien yhteenliittymäksi. Eri mieltä ollaan Kremlin kanssa koko poliittisesta järjestelmästä, mikä on vahva yhteinen nimittäjä mitä moninaisimmille ryhmille. Talven aikana tämä Venäjän demokraattinen oppositio on tullut koko ajan rohkeammaksi.

Me, jotka tuemme avoimesti demokraattista oppositiota, saamme jatkuvasti kuulla olevamme Venäjän vihollisia. ”Ulkopuolinen” apu tuomitaan, ikään kuin kansalaisyhteiskuntaa voisi pidätellä valtioiden rajojen sisäpuolella.

Reporters without borders -järjestö lausui Samaran tapahtumien edellä: ”Velvollisuutemme on vedota solidaarisuuteen venäläisiä ihmisoikeusaktivisteja ja toimittajia kohtaan, jotta he eivät koe olevansa eristyksissä. Heidä taistelunsa täytyy saada tukea maan rajojen ulkopuolelta, EU:sta alkaen.”

Vähin mitä me voimme tehdä, on, että liitymme viipymättä tähän solidaarisuuskampanjaan.

Tweet