Vaalivenlat vihreille

16.3.2007

Tarja Cronberg

Kirjoittaja on Vihreän Liiton puheenjohtaja.

Jos vaalikampanjasta jaettaisiin Venloja, olisimme vahvoilla ainakin innovatiivisimman avauksen ja konkreettisimpien lupausten sarjoissa.

Perustulomallistamme tuli näiden vaalien suurin yllättäjä. Oli hieno suoritus saada perustulo keskusteluun vaalitentteihin ja työpaikkojen kahvipöytiin. Vaikutti kuitenkin siltä, että päättäjien aivot loksuttivat hitaammin kuin äänestäjien.

Siinä missä puolueiden puheenjohtajat epäilivät mallin kannustavan joutilaisuuteen, riemuitsivat ihmiset siitä, että työnteosta aina palkittaisiin. Siinä missä demarit pelkäsivät ihmisen kaikkoavan hallinnon ulottumattomiin, kiittivät työttömät siitä, että he vapautuisivat byrokratian kahleista.

Jos perustulo ei ollut näiden vaalien paras uusi avaus, niin mikä se voisi olla?

Historiallista oli myös ilmastopolitiikan nousu vaalien ykkösteemojen joukkoon. Osa ansiosta kuuluu meille, mutta kiitospuheessa pitänee muistaa myös herrat Stern ja Gore.

Leudon talven päätteeksi Vanhanen politisoi ilmastonmuutoksen väittämällä kovien päästövähennysten vievän Suomesta 60 000 työpaikkaa. Onneksi EU-neuvotteluiden vetovastuu siirtyi Saksan Angela Merkelille ennen kuin päätöksenteon hetki koitti.

Jos meillä oli konkreettisimmat ilmastolupaukset, voisi hallituspuolueet palkita parhaasta lavastuksesta. Sen verran nopea oli ilmastopolitiikan takinkäännös hallitustaipaleelta vaalienaluspuheisiin.

Vaikka ilmastomuutos nousi politiikan kovaan ytimeen, jäivät puheet vielä löysiksi. On vaikea kuvitella, että esimerkiksi veropolitiikasta voitaisiin puhua yhtä epämääräisesti ”kehitetään, edistetään ja panostetaan” -tasolla kuin mikä näyttää menevän läpi ilmastopolitiikassa.

Henkilökohtaisesti riemuitsen syvästi myös siitä, kuinka vastaanotto maakunnissa muuttui neljän vuoden takaiseen verrattuna. Enää en joutunut torilla vastaamaan muiden kehittämiin stereotypioihin vaan sain selvittää omia avauksiamme. Enää en tyrkyttänyt esitteitä askeleita kiihdyttäville kulkijoille vaan ihmiset lähestyivät minua omilla kysymyksillään.

Miten vaaleissa kävikään, ennätin täyttää jo yhden lupaukseni: myös maaseudulla on nyt ihan mukava olla vihreä!