Vihreä liitto vuonna 2027

27.2.2007

Osmo Soininvaara

Nyt kun Vihreä liitto viettää 20-vuotisjuhliaan, on hyvä aika pohtia, millaisissa tunnelmissa liitto viettää 40-vuotispäiväänsä vuonna 2027.

Jos kaikki jatkuisi kuten ennen, teollisen työn aika olisi jäämässä taakse automaation korvattua pääosan työväestä. Kiinalaiset eläisivät Etelä-Euroopan elintasolla ja Viro olisi saavuttanut kansantulossa Saksan. Kaikki ei kuitenkaan jatku kuten nyt, sillä ilmastonmuutos murtaa trendit.

Yhteiskuntaa muovaa uuteen uskoon sekä ilmastonmuutoksen torjuminen että siihen sopeutuminen. Vuonna 2027 maailmassa on kymmeniä, ehkä satoja miljoonia ilmastopakolaisia ja tuotantorakenteita muutetaan vauhdilla energiapiheiksi.

Ehkäpä teollisuuden rakentaminen energiapihiksi murtaa myös teollisten työpaikkojen katoamistrendin. Tavaroiden valmistaminen tuottaa taas työtä Euroopassa, joskin kovin toisenlaista kuin nykyisin. Voi myös olla, että nousevien kehitysmaiden on helpompi sopeutua uuteen, kuin energiavaltaiseen elämänmenoon investoineiden vanhojen teollisuusmaiden.

Vuonna 2027 vihreitä tuskin enää tarvitaan kertomaan ilmastonmuutoksen vaarallisuudesta. Riitaa on sen sijaan siitä, miten ilmastoa suojellaan. Onko kaikille periaatteessa yhtä pieni oikeus hiilidioksidipäästöihin, jaetaanko kiintiö maksukyvyn mukaan vai suositaanko kenties jotain väestöryhmiä? Valinnat voivat mullistaa poliittisen jaon.

Miten käy vihreiden? Vuoden 1987 kolmekymppiset ovat vuonna 2027 seitsemänkymppisiä. Jos kaikki jatkuisi ennallaan, vihreiden kannatus olisi 15 prosentin tietämissä. Edellytyksenä olisi, että puolueen suosio uusien äänestäjien keskuudessa säilyy eivätkä vanhat luovu puolueestaan iän myötä. Onneksi meillä on lahjakkaita nuoria valmiina valtaamaan johtopaikat.

Mutta tarvitaanko vuonna 2027 enää ympäristöpuoluetta vai ovatko ilmastonmuutoksen kirot tehneet kaikista vihreitä?

Vuonna 1987 moni meistä kuvitteli, että vihreät ovat vain väliaikainen katalysaattori, jonka tehtävä on vaikuttaa kaikkiin puolueisiin. Näin olisi ehkä käynytkin, jos vihreys olisi ollut vain ympäristöaatetta. Puolue löysi kuitenkin yleispoliittisen paikkansa arvoliberaalina, tasa-arvoa edistävänä puolueena.

Puolue on helppo ajaa karille, sillä väylän toisella puolella odottelee katteettoman populismin karikko. Jos kannattaa kaikkea hyvää realiteeteista piittaamatta, ei kannata mitään. Pitkä kausi oppositiossa voi vetää tähän suuntaan.

Väylän toisella puolella taas odottaa hengettömän pragmatismin karikko, johon houkuttaa poliittisen vastuun mukanaan tuoma hektisyys. Kaikkiin ”realiteetteihin” ei pidä uskoa.

Ville Komsi sanoi joskus, että hyvä elämä on kapinan ja järjestyksen vuoropuhelua. Se on hyvä ohje myös puolueelle.

Tweet