Hoitovapaa syrjii lapsettomia naisia

9.2.2007

Elina Hatakka

Kuuden vuoden pestini Vihreiden Naisten pääsihteerinä on sysännyt minut miettimään naisten työmarkkina-aseman epäkohtia monesta vinkkelistä. Kaikki asiaan perehtyneet tietävät, että äitiyden ja hoivavastuun vuoksi naiset ja miehet eivät ole työmarkkinoilla samalla viivalla. Harvemmin on kuitenkin ollut esillä se, että äitiys jakaa myös naiset keskenään eri lokeroihin.

Jenni Kellokummun väitöskirja syksyltä 2006 vertaa äitien palkkoja ei-äitien palkkoihin. Tutkimuksessa on huomioitu naisten ammatti, koulutus ja työkokemus. Kellokumpu osoittaa, että naisten ansioiden suuruuteen vaikuttaa lasten määrä. Kolmen lapsen äiti ansaitsee noin 22 prosenttia vähemmän kuin lapseton, samalla alalla työskentelevä kollegansa. Keskimäärin tämä lasten aiheuttama palkkavaje on työmarkkinoilla mukana oleville naisille noin kymmenen prosenttia.

Epäreilua, eikö vain, että seuraavan sukupolven tuottamisesta rangaistaan naisia tällä tavoin. Minä kuitenkin tunnistan työmarkkinoilla jotain, joka on mielestäni vielä paljon epäreilumpaa.

Muistan kuinka riemuitsin, kun Suomessa säädettiin laki kolmen vuoden hoitovapaasta. Kun hehkutin asiasta australialaiselle lankomiehelleni, hän katsoi minua kummissaan: ”Etkö pelkää, että siitä seuraa naisten syrjintää työmarkkinoilla?”

”Ei seuraa”, väitin. ”Tällä tavoin tehdään työmarkkinoilla tilaa vanhemmuudelle.”

Osin tehtiinkin. Monet naiset ovat saaneet nauttia äitiydestä täysin rinnoin. Samalla kuitenkin synnytysikäinen nainen on vuosien myötä muuttunut työnantajan silmissä vaaralliseksi, aivan kuten lankoni ennusti. Kolmen vuoden jakso poissa töistä on useissa tehtävissä liian pitkä, ja moni työnantaja on tehnyt omat johtopäätöksensä. Tällä hetkellä noin kolmannes synnytysikäisistä naisista tekee pätkätöitä. Osa on luonnollisesti perhevapailla olevien sijaisia. Mutta väitän, että osa on on pätkätyössä siksi, että uusi hoitovapaaputki kauhistuttaa työnantajia.

Minua ei tolkuttomasti häiritse, että lapseton tienaa selvästi paremmin kuin äiti, sillä äitiys on yleensä naisen oma valinta. Mutta on epäreiluuden huippu, jos yhden naisen oikeus jemmata työpaikkaansa kolmen vuoden ajan kääntyy toiselle naiselle lapsettomuudeksi. Monet pätkänaiset nimittäin lykkäävät lasten hankkimista kunnes on liian myöhäistä. Moni toivottu lapsi jää syntymättä.

Suomessa on naisten työmarkkina-asemaa tutkittu monesta näkökulmasta, mutta yhtäkään tutkimusta en ole löytänyt siitä, ovatko työnantajien asenteet naisten työllistämistä kohtaan muuttuneet hoitovapaajärjestelmän myötä. Väitteeni perustuu tilastoihin, logiikkaan, muutamaan artikkeliin ja satunnaisiin keskusteluihin työnantajien kanssa. Toivon, että aihe tutkitaan ja väitteeni kumotaan.

Pienten lasten kotihoito on hyvä asia, mutta meillä on sitä varten väärät rakenteet. Kotihoidon mahdollistamiseksi tarvitsemme osa-aikatyötä molemmille vanhemmille, työaikapankkeja, helpotusta lastenhoitajan palkkaamiseen ja niin pitkän korvamerkityn isyysvapaan, että se ajaa naiset töihin ja miehet hiekkalaatikolle.