Vaalirahalla on sukupuoli

12.1.2007

Heidi Hautala

Kirjoittaja on eduskunnan naisverkoston puheenjohtaja.

Viime keväänä eduskunnan naisverkoston vieraana kävi Kongon demokraattisen tasavallan naisjärjestöjen edustajia kertomassa valmistautumisesta vuoden loppupuolella pidettyihin vaaleihin. Kuulimme, että pelkkä ehdokkuus maksaa noin kaksisataa euroa. Eläydyimme tilanteeseen, jossa vaimo pyytää mieheltään lupaa ehdokkuuteen sekä rahasummaa, joka vastaa kongolaisen opettajan kahden vuoden palkkaa. Ei ihme, että ehdokkaista naisia oli vain 11 prosenttia. Parlamenttiin valituista 8 prosenttia oli naisia.

Syksyllä luennoin naisverkoston puheenjohtajana naisten poliittisesta johtajuudesta kehitysmaiden parlamentaarikkonaisille, jotka osallistuivat Maailmanpankin ja eduskunnan yhteiseen demokratiakoulutukseen. Otin esille vaalirahoituksen sukupuolinäkökulman ja kerroin miesten saavan helpommin rahaa yrityksiltä ja etujärjestöiltä. Kannustin naisjohtajia edistämään paitsi hallinnon myös puolueiden avoimuutta. Tämä kun on omiaan hillitsemään monissa maissa kilpavarusteluksi kiihtynyttä vaalirahoitusta, joka toden totta pitää yllä politiikan naisten lasikattoa, tai marmorikattoa, joksi Yhdysvaltain kongressin uusi johtaja Nancy Pelosi sen on nimennyt.

Kahvitauolla naiset tulivat kertomaan minulle, että hämärä vaalirahoitus on hyvin suuri este niin Indonesian, Argentiinan, Malin kuin Afganistanin naisille. Kukaan ei ollut puhunut asiasta aikaisemmin ulkomaalaisten sisartensa kanssa, enkä ole havainnut tämän tasa-arvo-ongelman nousseen kansainväliselle agendalle, jolla on vahva kehityspoliittinen ulottuvuus.

Kun Maailmanpankki ottaa vaalirahoituksen avoimuuden tasa-arvokoulutukseensa, lähden mielelläni Afrikkaan ja Aasiaan puhumaan.

Suomessakaan poliittiset naisjärjestöt eivät ole tohtineet vaatia  vaalirahoituksen avoimuutta. Ei kannattaisi olla kilttiä tyttöä asiassa, joka on tutkijoiden mukaan todellakin yksi syy naisten vaatimattomaan 37,5 prosentin osuuteen kansanedustajanpaikoista. Naisia on eduskunnassa nyt jopa vähemmän kuin vuonna 1991.

Jenny Broberg on selvittänyt vuonna 2004 jätetyistä vaalirahoitusilmoituksista, että miehet saivat tukirahaa naisia helpommin kaikilta tahoilta: yksityishenkilöiltä, yrityksiltä, etujärjestöiltä – jopa puolueeltaan. Sukupuoli vaikutti rahalliseen vetovoimaan enemmän kuin se, onko ehdokas jo kansanedustaja. Ja tietysti naiset rahoittivat vaaleja miehiä keskimäärin enemmän omasta rahapussistaan.

Suurimmillaan sukupuolten eriarvoisuus oli yrityksiltä saatavassa vaalirahassa. Kun miehet ilmoittivat saaneensa niiltä keskimäärin 10 100 euroa, naisten vetovoima jäi 4 900 euroon. Alle puoleen!

Yhdysvaltain uuteen kongressiin valittiin naisia 16 prosenttia. Yhden sikäläisen kommentin mukaan on vähän eri asia mennä pyytämään vaalirahoitusta Rotary-klubista kuin opettajien ammattiliitosta. Nyt kirkastui, miksi kokoomuksen johtoon on kaikista puolueista pesiytynyt eniten miehiä.