Poliittista teatteria Seinäjoella

3.9.2008

Musta baskeri

Miksi minulle tulee naiivi olo, kun vastustan poliittisia virkanimityksiä kulttuurialalla. Jään miettimään, että kannattaako niistä valittaa. Maassa maan tavalla.

Mutta silti: on se niin vastoin taiteen olemusta! Kun taidetta johdetaan samalla tapaa kuin pientä kuntaa, syntyy monessa paikassa eineskulttuuria vailla kunnianhimoa.

Eikä talous ole siitä huolimatta kunnossa. Se, että johtaja valitaan poliittisin perustein, ei todellakaan tarkoita, että hänellä on talousosaamista.

Poliittiset virkanimitykset kaivavat hautaa suomalaiselle taidelaitoskulttuurille, ja se harmittaa minua. Olen sitä mieltä, että Suomessa pitää olla kohtuullisen kattava laitosteattereiden ja -orkesterien verkosto.

On retorista puppua puhua, että tuetaan seiniä eikä sisältöjä, jos näiden seinien sisällä kuitenkin tehdään ja koetaan taidetta (tai ainakin kulttuuria).

Välillä oma mielipiteeni hävettää. Pitäisikö sittenkin purkaa nykyinen valtionosuusjärjestelmä ja jakaa tuki vapaille ryhmille, joiden johto ei ole poliitikkojen talutusnuorassa. Saisimmeko parempaa teatteria halvemmalla?

Ainakaan taiteilijoiden ei tarvitsisi alistua kunnallispoliitikoista koostuvalle valtaorganisaatiolle.

Käynnissä oleva kiista Seinäjoen kaupunginteatterin johtajavalinnasta on johtanut teatterin hallituksen erottamiseen. Erottamispäätöksen teki kaupunginhallitus.

Kumpikin elin on läpeensä poliittinen. Jälkimmäisen tuleekin olla, mutta tarvitseeko edellisen?

Kyseessä on keskustan ja kokoomuksen kamppailu. Ehdolla uudeksi teatterinjohtajaksi ovat ainakin näyttelijä Pekka Räty sekä freelanceohjaaja Vesa Tapio Valo.

Räty on teatterin oma näyttelijä, joka pyrki eduskuntaan keskustan ehdokkaana viime vaaleissa. Valo puolestaan on teatterin näyttelijäyhdistyksen kannattama johtajaehdokas.

Nopeasti ajateltuna voisi kuvitella, että Rädyn eduskuntavaaliehdokkuudella ja sillä, että keskustalaiset esittävät nyt häntä teatterinjohtajaksi, olisi jotain tekemistä keskenään.

Näin ei tietenkään ole. Räty on pyrkinyt kansanedustajaksi keskustalaisesta aatteen palosta, ja keskustalaiset taas haluavat Rädyn teatterinjohtajaksi, koska tämä on pätevin hakija.

Naiivi voi olla niin monella tapaa.

Ja loppujen lopuksi, riittääkö meillä usko siihen, että vapaat ryhmät pysyisivät vapaina, vaikka niiden rahoitus moninkertaistuisi?

Musta baskeri on kulttuurivaikuttaja, joka käyttää asemansa takia nimimerkkiä. Lisää baskerin blogitekstejä löydät täältä.

Tweet