Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Stadionrockia sateessa
Iiro Törmä
Musta baskeri kommentoi blogissa kaikkea ajankohtaista iskelmästä oopperaan ja katutaiteesta museonäyttelyihin.
10.9.2008
Keski-ikäisen kitararockin ei tarvitse välttämättä olla huonoa. Sen ei tarvitse olla maanisen tylsää Dire Straitsia tai Totoa.
R.E.M. esiintyi eilen Helsingssä ilman, että soitto kuulosti kikkelikeskeiseltä machoilulta. Se palautti uskoni kitaraan soittimena, jolle voi yhä antaa vallan ja silti tehdä tyylikästä ja koskettavaa musiikkia.
Puolityhjällä Finnair Stadiumilla oli hieno tunnelma kylmyydestä ja vesisateesta huolimatta. Pitkä keikka sisälsi olennaiset hitit, muutaman erinomaisella maulla valitun poikkeaman sarjaan sekä joitakin varsin hyvältä kuulostavia uusia kappaleita.
Herää kuitenkin kysymys, mitä keikkajärjestäjien päässä liikkuu, kun he järjestävät Suomeen stadionkeikkoja tähän aikaan vuodesta. Luulisi, että näin syksyn vaihtuessa alkutalveksi meitä armahdettaisiin ja päästettäisiin sisätiloihin kuivaan ja lämpimään.
R.E.M:n keikalla vesisade, pimeys ja kylmyys kuitenkin loivat oman kokonaisuutensa. Ehkä jopa niin erityisen, että tulen muistamaan tämän keikan pidempään kuin ilman niitä.
Kun samanaikaisesti palelee märkänä ja itkee liikutuksesta, kokee jotain erityistä.
Ainoan särön tunnelmaan loivat viisikymppiset miehet, jotka palloilivat ympäriinsä humalassa liian tietoisena siitä, että omistavat maailman. Heille R.E.M.in inhimillinen maailmankuva tuntui toimivan ärsykkeenä, joka sai heidät entistäkin aggressiivisemmiksi.
Ehkä heitä ärsytti myös se, miten seksikäs Michael Stipe on. Viisikymppisen rock-ikonin ei tarvitse olla heidän näköisensä! Ollakseen uskottava ei tarvitse muistuttaa Patea tai Eppuja.
Musta baskeri on kulttuurivaikuttaja, joka käyttää asemansa takia nimimerkkiä. Lisää baskerin blogitekstejä löydät täältä.
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
