Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Maistaako luomun?
Janne Länsipuro seuraa blogissaan mikä itää, kukkii ja kypsyy.
22.7.2008
Viljelyn ohessa pieni yrittäjäyhteisömme tekee aika paljon pitopalvelukeikkaa, häitä sun muita tilaisuuksia. Viime viikonloppuna ruokimme pienillä perinneveneillä purjehtivaa kansainvälistä joukkoa, joka on tilannut meiltä ruokia kilpailuihinsa monta vuotta.
Varsinkin tähän aikaan vuodesta kun suuri osa raaka-aineista tulee omasta tai naapurien puutarhoista, hämmästelevät ruokailijat järjestäen tomaattien, salaattien, kurkkujen ja yrttien makuja ja ovat ainakin illallisen ajan vakuuttuneita luonnonmukaisen elintarviketuotannon ylivertaisuudesta.
Mikä luomussa sitten maistuu? Vai onko viljelymenetelmällä mitään tekemistä tuotteiden maun kanssa?
Suurin syy siihen miksi meidän tomaatit maistuvat illalisvieraan suussa tajunnanräjäyttäviltä on se, että ne on pomittu aivan kypsinä, joitakin tunteja ennen tarjoilutilannetta.
En ole ihan varma kuinka paljon edes aimo satsi keinotekoista typpilannoitetta voisi vesittää sellaisen tomaatin makua joka saa kypsyä rauhassa auringossa.
Kaupoissa myytävät tomaatithan, myös luomusellaiset, joudutaan logistiikkasyistä poimimaan varsin raakoina ja ne kypsyvät pimeässä.
Mutta auringon vastapooli kasvin näkökulmasta on maa ja sekin kyllä maistuu. On eroa sillä kasvaako salaatti mullassa, josta sen on itse kyettävä irroittamaan tarvitsemansa ravinteet ja hivenaineet vai kivivillassa jonka läpi lannoiteliuos säännöllisin väliajoin ajetaan.
Luomukasvisten on tehtävä hieman enemmän työtä saadakseen ravinteensa kuin kemiallis-teknologisesti viljeltyjen serkkujensa. Niiden solukko ei ole yhtä vetistä eikä silloin makukaan ole.
Propagandan mukaan luomussa maistuu tulevaisuus. Toivon todella niin, mutta enemmän ekologian kuin kulinarian tähden. En kiistä, että luomun maistaa, mutta paras syy suosia sitä ei ole maku eikä oma terveys, vaan koko planeetan terveys.
Kirjoittaja on Pernajassa asuva luomuyrittäjä.
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
