Rikkaruoho vai oheiskasvi?

11.7.2008

Janne Länsipuro

Loputtomalta tuntuvia yrttirivejä kitkiessä joku talkoolainen tai harjoittelija aina silloin tällöin esittää kysymyssarjan.

“Onko tässä mitään järkeä? Eikö luonto tarkoittanut nämä kasvit kasvamaan tähän? Miksi me näitä revimme ja päätämme kuka saa elää ja kuka ei? Eikös tämän pitänyt olla luonnonmukaista viljelyä eikä fasismia?''

Kysymyksiä seuraava filosofinen keskustelu voi olla antoisa tai ärsyttävä, omasta mielentilasta riippuen.

Seuraavat asiat ovat kuitenkin totta.

Enin osa "rikkakasveista" on tavalla tai toisella "hyötykasveja", ravintona tai lääkkeenä. Juolavehnän juuresta, jota kaikki koskaan kitkeneet varmasti ilolla muistavat, saa huhun mukaan kovan kilohinnan joltain luonnonlääkefirmalta ja jauhosavikka on kelpo pinaatin korvike.

Useat "rikkakasvit" ovat maanparannuskasveja. Esimerkiksi ohdakkeiden ja voikukkien juuret muokkaavat ja ilmastavat maata syvältä.

Kuivana kesänä tietyt "rikkakasvit" voivat olla hyödyllisiä koska maan pinta pysyy niiden alla kosteampana kuin jos se olisi paljas.

Sadon korjaaminen sankan "rikkakasvuston" seasta syyssateisella pellolla sormet kohmeessa on todella kypsää.

"Rikkaruohot" käyttävät kallisarvoisia ravinteita, joita kuskaamme kompostin muodossa pellolle, että saisimme korjata haluamaamme satoa.

Mikään viljely ei oikeastaan koskaan voi olla täysin "luonnonmukaista", jos ajatellaan, että "luonnonmukaisuus" sulkee ihmisen ja hänen toimensa tapahtuman ulkopuolelle.

Kitkeminen on hyvää, meditatiivista työtä, joka mahdollistaa myös tärkeiden keskustelujen käymisen ulkona kauniissa maisemassa.

"Rikkakasvi" nimeä parempi on kuitenkin viljelyn oheiskasvi.

Kirjoittaja on Pernajassa asuva luomuyrittäjä.

Tweet