Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
26.8.2019
Käytän Facebookia ja Twitteriä.
Jos en käyttäisi, tuskin tietäisin, että tv-juontaja Ivan Puopolo on jonkinlainen mielipidevaikuttaja. En tietäisi, mitä toimittaja Sanna Ukkola on ajatellut viime viikolla tai olisi kuullut, millaisia mielipiteitä eläkeläinen Lasse Lehtisellä on ruotsalaisesta ilmastoaktivisti Greta Thunbergista.
Erittäin mielelläni olisin tietämätön näistä asioista.
Mutta sosiaalisen median kontaktini, kaverini, ovat jakaneet Puopolon, Ukkolan ja Lehtisen ajattelua. Saatetekstien perusajatuksena on ollut, että katsokaa nyt millaista ihmeellistä kuraa taas.
En ole katsonut, kun tiedän lukemattakin millaista kura on. Otsikoita ja katkelmia olen nähnyt, tahtomattani ja monesti.
Jokainen jako lisää tekstin näkyvyyttä, kuten myös voimakkaat reaktiot tekstiin.
Sillä ei ole väliä, pitääkö tekstiä soopana. Algoritmi laskeskelee jakoja ja reaktioita ja kun se huomaa, että Lehtisen kolumnia jaetaan ja siihen reagoidaan, se näyttää kolumnin jakoja enemmän käyttäjille.
Tätä voi kiertää vaikkapa kuvakaappauksella. Silloinhan ei synny yhteyttä alkuperäiseen julkaisuun.
Mutta alkuperäinen ajatus pysyy ja sen näkevät useammat ihmiset kuin näkisivät ilman osoittelevaa kuvankaappausta.
Ihmisen pää toimii niin, että toisto normalisoi ensin oudoltakin tuntuvat asiat hyvin nopeasti. Ruotsalaisen 16-vuotiaan ilmastoaktivistin julkinen inhoaminen alkaa tuntua tavalliselta. Näin siis vaikkei sitä hyväksyisi: no mutta tuollaistahan se on, noin ne ihmiset ajattelevat.
Luin Lasse Lehtisen romaaneja yläasteikäisenä, sillä tarinat olivat helppoja, riittävän mutkajuonisia ja kirjoissa oli seksikohtauksia. Lehtinen on myös kirjoittanut tietokirjoja, joiden tasosta en osaa sanoa mitään, mutta joihin voisin tarttua, jos aihe on kiinnostava.
Lehtisen kolumneja olen lukenut sen verran, että tiedän niitä lukeneeni loppuelämän tarpeeksi. Parasta olisi, jos en näkisi edes otsikoita. Jakakaa siis jotain muuta. Jotain hyvää.
sosiaalinen media 
Tweet