Lämpimiä ajatuksia pettyneille

15.4.2019

Riikka Suominen

Tänään kaksisataa vastavalittua kansanedustajaa voi vastaanottaa onnitteluja riemuissaan.

Yli 2 200 ehdolla ollutta viettää tätä päivää erilaisissa tunnelmissa. He ovat panneet valtavasti vapaa-aikaa ja jaksamista päästäkseen eduskuntaan. Usein myös huomattavan paljon rahaa.

Neljä vuotta sitten eduskuntavaaleissa läpimenoon tarvittiin keskimäärin 35 000 euron henkilökohtainen kampanjabudjetti. Silloin tuntuu ymmärrettävästi raskaalta, ettei tavoite täyty.

Toivottavasti jokainen tällä kertaa valitsematta jäänyt tietää rationaalisesti, että hänen panoksensa oli tärkeä.

Puolueen menestys riippuu jokaisesta äänestä. Monipuolinen ehdokaslista houkuttelee sellaisia äänestäjiä, joita puolue ei olisi muuten saanut. Ehdokkaat ovat vaalikentillä vieneet eteenpäin puolueen sanomaa ja edistäneet demokratiaa. Se olisi jäänyt tekemättä, elleivät ehdokaslistat olisi olleet täynnä.

Politiikka on myös tunnetta. Tunnetta siitä, olisiko pitänyt tehdä jotain toisin, olisiko pitänyt olla vielä ahkerampi, ottaa isompi vaalilaina, olla jotenkin erilainen, äänestettävämpi.

Miksi toisista ehdokkaista tykättiin enemmän kuin minusta? 

Nämä ovat politiikan vaiettuja tunteita.

Olen itse ollut kerran ehdolla, kuntavaaleissa kaksi vuotta sitten. Pääsin varavaltuutetuksi, mikä on rationaalisesti ajatellen kelpo tulos ensikertalaiselle.

Silti iloon sekoittui häpeä siitä, etten pystynyt parempaan. Harmitti, että tukiryhmäläiset olivat tehneet niin paljon: palelleet kanssani metroasemilla jakamassa esitteitä ja järjestäneet vaalitilaisuuksia.

Tutut olivat lahjoittaneet rahaakin. Minua nolotti niiden äänestäjien puolesta, jotka olivat antaneet ainoan äänensä minulle. Mietin, kaduttiko heitä.
 

Kun omalla puolueella menee hyvin, rannalle jääneen pettymys tuntuu entistä hankalammalta. Ympärillä iloitaan, ja totta kai siitä – rationaalisesti – iloitsee itsekin.

Mutta on inhimillistä verrata itseään läpimenijöihin. Mitä noissa on, mitä minussa ei? Tuntuu epäreilulta, jos on mielestään perehtynyt enemmän ja ollut ahkerampi kuin toinen, joka pääsee läpi.

Voimia teille, jotka tänään painitte noiden tunteiden kanssa. Se menee ohi!

Toivottavasti jo pian tuntuu siltä, että olitte tärkeä osa vihreiden historiallista vaalivoittoa. Ja jossain vaiheessa myös siltä, että ehdokkuus oli hyvä kokemus.

Kannattaa muistaa, että neljä vuotta sitten Maria Ohisalo lähti vaalivalvojaisista itkien. Uutterasta kampanjoinnista huolimatta hän jäi noin sadan äänen päähän paikasta. Eilen Ohisalo oli vihreiden äänikuningatar.

Vähintään yhtä rohkaisevia esimerkkejä ovat nyt valitut vihreät Inka Hopsu ja Tiina Elo. Molemmat pyrkivät eduskuntaan kolmatta kertaa ja tulivat vasta nyt valituiksi.

eduskuntavaalit  eduskuntavaalit19 

Tweet