Tämän vuoksi vaalianalyysimme heitti

16.4.2019

Lasse Leipola

Jälkikäteen on helppo todeta, että sunnuntain vaalitulos oli jokseenkin odotettu. Demarien hiipuminen ja perussuomalaisten nousu olivat näkyvissä useissa gallupeissa. Kuten myös vihreiden loiva luisu.

Tosin yhtä helppoa on sanoa, että gallupit olivat pielessä.

Kolme suurta valtakunnallista gallupia antoi perussuomalaisille vaalien alla huomattavasti heikompia kannatusosuuksia: 13,4 prosenttia, 15,0 prosenttia ja 16,3 prosenttia.

Viimeisin, eli Ylen ja Taloustutkimuksen gallup ylsi lähimmäksi, mutta sekin jäi 1,2 prosenttiyksikköä vajaaksi.

Vastaavasti mielipidemittaajat olivat varsin yksimielisiä demarien kannatuksesta ja arvioivat sen välille 19,0–19,6. Lopulta SDP jäi 17,7 prosenttiin.

Gallupien tulkintaa liittyy usein kaksi harhaa. Ensimmäinen on se, että mielipidemittauksen mielletään ennustavan vaalitulosta.

Se ei kuitenkaan tee sitä vaan arvioi puolueiden kannatusta kyselyhetkellä. Ylen gallup oli viimeinen ennen vaaleja ja siihen kerättiin aineistoa jo lähes kaksi viikkoa ennen vaaleja.

Ylen aineisto kerättiin pitkältä samaan aikaan ennakkoäänestyksen kanssa. Perussuomalaisten osuus ennakkoäänistä oli 15,5 prosenttia, eli Ylen gallup kertoi melko hyvin mittausajankohdan tilanteesta.

Vaalipäivän luvut olivatkin sitten jo jotain aivan muuta: perussuomalaisia äänesti 19,6 prosenttia sunnuntaina äänestäneistä.

Vastaavasti demarien osuus ennakkoäänistä oli hyvin lähellä mitattua eli 19,4 prosenttia. Vaalipäivän äänistä heille annettiin vain 16 prosenttia.

Asia tietenkään ole näin yksinkertainen, sillä tiettyjen puolueiden kannattajat suosivat perinteisesti ennakkoäänestystä toisia enemmän.

Se, että kaupungissa on maaseutua helpompi jättää äänestäminen vaalipäivään, ei tietenkään tarkoita, että keskustan kannatus laskisi ja vihreiden kannatus nousisi aina viimeisellä viikolla ennen vaaleja.

Tällä kertaa kannatuksen todellisesta muuttumisesta loppumetreillä saattaa kuitenkin kieliä se, että SDP:n ja perussuomalaisten kohdalla erotus ennakkoäänien ja vaalipäivän äänien välillä oli selvästi suurempi kuin edellisissä eduskuntavaaleissa.

Sekä SDP:n pudotus että perussuomalaisten nousu oli tällä kertaa noin prosenttiyksikön rajumpi kuin 2015.

Toinen tapa tulkita gallupeja väärin on tulkita niitä jatkumona.

Esimerkiksi Ylen kolme viimeistä gallupia antoi perussuomalaisille kannatukseksi 13,3 prosenttia, 15,1 prosenttia ja 16,3 prosenttia. Tämän jälkeen 17,5 prosentin vaalitulos tuntuu luontaiselta jatkumolta.

Vaikka voittajien kelkkaan hyppääminen tai uppoavan laivan jättäminen ovat varsin luontevaa käyttäytymistä ihmisille, eivät kannatusmuutokset ole ikinä loputtomasti itseään ruokkivia syöksykierteitä tai nousuja.

Samaan tapaan kuin viimeisimmän gallupin ei voi olettaa kertovan vaalipäivän tilannetta, ei myöskään ole mahdollista johtaa tulevia gallup-lukuja edellisten mittausten muutoksista.

Jokaisessa mittauksessa, ja jokaisessa vaalissa, laskenta aloitetaan nollasta ja lopputulos voi olla mitä tahansa. Äänestäjät päättävät, mitä tapahtuu – eivät gallupit tai mallit.

Huhtikuun alussa julkaisemamme vaalianalyysit rakennettiin kaksinkertaisille perustuksille. Kumpaankin kerrokseen liittyy vinouman vaara.

Koko rakennelman pohjana ovat valtakunnallisten mielipidemittausten perustella lasketut kannatusluvut. Niiden päälle rakensimme Langan mallin, joka pyrki arvioimaan, miten eduskuntapaikat jakautuvat kullakin kannatuksella.

Molemmissa perustuksissa on omat ongelmansa. Gallupit eivät ole koskaan tarkkoja, ja ne kertovat aina vain tietyn ajanhetken kannatuksesta.

Langan malli puolestaan perustuu oletuksiin, jotka ovat uskottavia vain maltillisten kannatusmuutosten maailmassa.

Esimerkiksi vihreiden kannatuksen raju nousu johtaisi lopulta tilanteeseen, jossa vihreät saisi Helsingistä enemmän ääniä kuin kaupungissa on äänioikeutettuja.

Viimeisen puolen vuoden aikana julkaistujen laskelmien tavoitteena on ollut havainnollistaa, millaiseen paikkajakoon kulloisetkin kannatuslukemat voisivat johtaa.

Teimme tosin virheen siinä, että kutsuimme lopputulosta pitkään ennusteeksi, kun olisi pitänyt puhua esimerkiksi laskelmasta. Laskelmana se oli nimittäin aika hyvä, ennusteena taas melko kelvoton.

Lopullinen analyysimme perustui viimeisiin valtakunnallisiin gallupeihin, paikallisiin mielipidemittauksiin ja omiin oletuksiimme.

Kuten viimeisimmät gallupit, analyysimme yliarvioi SDP:n ja vihreiden kannatuksen ja aliarvioi perussuomalaisten kannatuksen.

Analyysimme paikkamäärät heittivät selvästi paitsi näiden kolmen puolueen myös kokoomuksen kohdalla. Myös kokoomuksen vaalitulos oli lopulta gallupeja parempi.

Vaalipiiritasolla kyse oli yhtä poikkeusta lukuunottamatta heitoista yksittäisissä paikoissa. Satakunnassa ja Savo-Karjalassa arvioimme tuloksen täysin oikein.

Analyysin oli määrä korjata laskentamallimme aiheuttamia virheitä, mutta korjauksiemme osumatarkkuus ei ollut kovin hyvä: suhteessa vaalitulokseen laskentamalli ja sitä mukamas parannellut analyysi osuivat yhtä hyvin.

Osa tekemistämme oletuksistamme oli nimittäin hyviä ja osa huonoja.

Ajattelimme esimerkiksi, että Jussi Halla-ahon henkilökohtainen äänisaalis on niin suuri, että se tuo perussuomalaisille Helsingistä kolmannen paikan, vaikka mallimme osoitti vain kahta paikkaa. Näin kävi.

Uudenmaan kohdalla päätelmämme olivat huonompia.

Oletimme, että sinisten kärkikolmikko – Simon Elo, Jussi Niinistö, Sampo Terho – riittäisi kahden ministerin ja yhden eduskuntaryhmän puheenjohtajan näkyvyys riittäisi eduskuntapaikkaan matalimman äänikynnyksen vaalipiirissä. Ei riittänyt.

Tyhmempi virhe oli se, että ehdimme viikon ajan povata Harry Harkimolle paikkaa Uudeltamaalta, kunnes tulimme katumapäälle.

Lopullisessa analyysissamme arvioitiin, ettei hänen kannatuksensa riitä, jos ja kun äänestysaktiivisuus nousee. Korjasimme siis lopulta oikeaksi osoittautuneen arvion vääräksi.

Täysin mekaanisesti toimiva laskentamalli osoittautui yllättävän toimivaksi, vaikka se perustui pelkästään valtakunnalliseen gallup-kannatukseen ja sivuutti siten esimerkiksi ehdokasasettelun mahdolliset vaikutukset.

Kun pari viikkoa vanhojen gallupien perusteella arvioitujen kannatuslukemien paikalle vaihtaa puolueiden valtakunnalliset kannatusluvut sunnuntailta, mallin tuottamat paikkamäärät ovat hyvin lähellä vaalitulosta.

SDP:n, keskustan, vasemmiston ja RKP:n paikat menevät täysin oikein. Vaalipäivän kannatuslukemilla suurin virhe tulee siinä, että malli laskee vihreille 22 paikkaa eli kaksi liikaa. Nämä paikat menivät todellisuudessa kokoomukselle ja perussuomalaisille.

Kiteytettynä voisi sanoa, että laskentamallimme toimi heikkouksistaan huolimatta hyvin. Omat tulkintamme vaalipiirien tilanteesta eivät tuoneet parannusta sen tarkkuuteen.

Suurin puute oli kuitenkin se, etteivät ihmiset äänestäneet viimeisten gallupien tai meidän analyysiemme vaan oman mielensä mukaan.

Niin tietenkin pitääkin.

eduskuntavaalit  eduskuntavaalit19  mielipidemittaukset  gallupit 

Tweet