Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
9.3.2019
Suomalaiset politiikan toimittajat ovat päättäneet vaalien ykkösaiheen. Kainoina ihmisinä nämä toimittajat eivät sano itse päättäneensä aihetta, vaan näkymättömän käden, tai ehkä eronneen pääministeri Sipilän käden, ohjanneen vaalikeskustelujen kulkua peruuttamattomasti.
Jos te äänestäjät ette olleet sitä vielä hoksanneet, niin tietäkää tämä: politiikan toimittajat ovat päättäneet, että vaaleissa kiinnostaa sote.
MTV3:n politiikan toimituksen pomo Jussi Kärki pohtii Twitterissä, ”jääkö ilmasto vaaliteemana soten ja vanhustenhoidon ja kaiken muun jalkoihin? Siltä nyt näyttää.”
Samaa povaa kokenut politiikan toimittaja, tällä hetkellä vapaana toimittajana toimiva Eeva Lehtimäki. Hänen mukaansa hallituksen ero muutti vaalikamppailun luonnetta täysin.
”Pääaiheeksi nousee sote eli jokaisen puolueen on selkosanaisesti, toistan selkosanaisesti avattava omat mallinsa, mikä kelpaa nykyisestä, edetäänkö isolla rysäyksellä vai paloina, hallituksen vedolla vai parlamentaarisesti”, Lehtimäki kirjoittaa Twitterissä.
Hesarissa Marko Junkkari kirjoittaa, että "keskusta onnistui tekemään huhtikuun eduskuntavaaleista sotevaalit”.
Epäselväksi jää, tarkoittaako Junkkari, että hän aikoo olla tekemässä vaaleista sote-vaalit. En ymmärrä, miten gallup-alamäessä oleva keskusta saisi muuten päätettyä vaalikeskustelun aiheen.
Kansalaisten toimesta sote ei vaalikysymykseksi nouse. Eilen jokainen aikuinen ihminen, jonka kanssa juttelin, mainitsi hallituksen eron. Kukaan ei, eilenkään, maininnut soten sisältöä.
Sotehan on ollut siitä täysin poikkeuksellinen iso kysymys siitä, ettei sen sisältö ole lainkaan puhuttanut ihmisiä.
Kahvipöydissä ja hiekkalaatikon reunalla on puhuttu uudistuksen tekotavasta ja väännön farssiksi venyneestä pituudesta, mutta ei sisällöstä. Useimmat sanovat suoraan, ettei aihe kiinnosta tai etteivät he ymmärrä sitä.
Syynä kansalaisten laihaan sote-innostukseen lienee se, että meidän työssäkäyvien sote-palvelut toimivat. Ei meillä ole syytä painostaa päättäjiä muuttamaan järjestelmää. On ihmisiä, joilla olisi syytä vaatia muutosta: ne jotka tarvitsevat erityisen paljon palveluita tai ne jotka eivät ole työterveyden piirissä. Mutta eivät he vaadi uudistusta, koska eivät saa edes ääntään kuuluville.
Kokoomus tuskin haluaa erityisesti puhua epäonnistuneesta sote-hankkeesta vaaleissa. Vasemmisto painottaa työtä ja toimeentuloa ja vihreät ilmastoa ja koulutusta.
Keskusta saa siis vaaleista sote-vaalit, jos isojen mediatalojen politiikan toimittajat niin päättävät.
Miksi politiikan toimittajat eivät ota vastuuta roolistaan? He voisivat sanoa, että vaativat puolueilta sote-malleja. Vaatimus on sikäli perusteltu että aihe koskettaa jokaista suomalaista. Minusta sotesta olisi pitänyt saada äänestää jo viime eduskuntavaaleissa.
Siitä, miten media esittää poliittisessa keskustelussa näkymätöntä, on Journalisti-lehden päätoimittaja Maria Pettersson kirjoittanut kokonaisen hyvän pääkirjoituksen.
Siinä Pettersson muun muassa sanoo:
”Tiedotusvälineiden on aika tunnustaa itselleen ja suomalaisille, että journalistiset valintamme vaikuttavat vaaleihin merkittävästi, halusimme sitä tai emme.”
Myös amerikkalainen politiikan toimittaja Erza Klein nostaa esiin median roolin ja pohtii jopa, tekeekö medialogiikka politiikasta huonompaa.
”Media ei ole vaalien äänetön peili vaan kovaääninen”, Klein sanoo podcastissa, jossa hän haastattelee journalismin professori Jay Rosenia.
Minä toivon, että politiikan toimituksissa huomattaisiin, miten paljon ihmisiä tällä hetkellä kiinnostaa ilmasto.
Kuluneella viikolla keskellä arkipäivää Helsingissä järjestettyyn ilmastomielenosoitukseen tuli parisataa ihmistä. Syksyn ilmastomarssille useita tuhansia. Pienimuotoisia koululakkoja on järjestetty jo monta viikkoa eri puolilla maata.
Vaalikoneissa ilmasto on jo aiempaa isommassa roolissa. Toivottavasti sama nähdään vaalipaneeleissa. Niidenkin agendan päättävät politiikan toimitukset.
media  eduskuntavaalit  vaalipaneelit  vaalikone  poliittinen journalismi  mediakritiikki 
Tweet